Lähestyvä myrsky

Pari vuotta sitten innostuimme vaimoni kanssa asuntoautosta. Tänä kesänä olimme ensimmäisellä Etelä-Euroopan lomalla. Lähdimme matkaan heti juhannuksen jälkeen. Tallinnan satamasta ajoimme Itävallan Alppien kautta Pohjois-Italiaan Garda-järven rannalle, sieltä Kroatian kautta takaisin Tallinnaan ja lautalla Suomeen.

Riva Del Garda on vuorien ympäröimä kaupunki Garda-järven pohjoispäässä. Illan hämärtyessä huomasin, kuinka vuorien yllä välkkyi etäisiä salamoita. Leirillä, jossa olimme, oli kuitenkin rauhallista, lämmintä ja tuuli normaalisti. Ympäröivät vuoret vaikuttivat niin, että ukkosen jyrinää ei kuulunut.

Helposti saattoi ajatella, että kaikki on hyvin, ei tänne ole mitään rajuilmaa tulossa. Kuitenkin valmistauduin, koska näin merkkejä rajuilmasta. Rullasin markiisin sisään ja purin meidän leirin. Myös muutama muu näytti toimivan samoin.

Pilvet liikkuivat hitaasti, mutta vähitellen pilvet ympärillä olivat lähempänä ja leimusi salamoita. Kohta alkoi tuulemaan. Kuului myös ukkosen jyrinää. Koviakin tuulenpuuskia alkoi ilmaantumaan. Aurinko oli laskenut ja oli pimeää. Sadepisaroita alkoi iskeytymään asuntoautoa vasten. Pisaroiden äänet moninkertaistuivat kattoon osuessaan kuin rummun kalvoon lyötäessä. Nyt ukkonen oli meidän yläpuolella.

Alkoi kuulumaan myös ääniä ympäriltä, kun joktut ihmiset alkoivat tarkistamaan telttojensa kiinnityksiä, telttakatoksia ja markiiseja tai purkamaan niitä tai vahvistamaan niiden kiinnityksiä. Työ oli nyt huomattavasti vaikeampaa, saattoi olla jopa liian myöhäistä. Joidenkin katosten kiinnitykset olivat pettäneet ja osittain katokset heiluivat tuulen mukana.

Tässä vaiheessa olimme menossa nukkumaan rauhallisin mielin, vaikka meidän ympärillä ukkonen jyrisi yhtämittaista jyrinää, salamat välkkyivät kuin loputonta välkettä ja sade piiskasi tuulen kanssa autoa. Vaivuin mietteisiin siitä, mitä koin ympärilläni ja siitä, mitä rauhaa koin sisimmässäni. En ajatellut vain tätä paikallista ukkosta, vaan kuinka me kaikki olemme sen alkavan rajuilman kynnyksellä, joka on tulossa. Me voimme nähdä sen olevan lähellä ja ne tapahtumat johtavat Jeesuksen takaisin tuloon. Välillä voi tuntua, että eipä tässä mitään, kaikki on taas niin kuin ennenkin, mutta se on vain tyyntä myrskyn edellä. Niin kuin me olimme turvassa asuntoauton sisällä myrskyn keskellä, niin me voimme olla turvassa ristin juurella. Olemmeko me valmistautuneita lähestyvään myrskyyn?

Loman aikana luin E.G. Whiten kirjaa Suuri taistelu. Siitä on tullut nyt uusi suomennos tämän päivän suuhun sopivaksi. Vaikka olen lukenut tuon kirjan molemmat aikaisemmat suomennokset tässä kahden vuoden aikana, nyt se jotenkin piirsi enemmän kuvia pääni sisälle kokonaistilanteesta, jossa elämme. Koen, että tämä kirja olisi hyvä käydä vielä läpi, vaikka olisi lukenut niitä edellisiä käännöksiä joskus. Kirja on yllättävän ajankohtainen juuri nyt.

Myrsky on tulossa!

Kirja näyttää ja muistuttaa meitä siitä, missä me elämme: suuressa taistelussa Jeesuksen ja paholaisen välillä. Tulee mieleeni ukkini Erkki Luukon lausahdus, jonka kuulin nuorena: ”Elämme erikoista aikaa, koska meillä on uskonnon vapaus. Tämä ei ole normaali tila maailman historiassa”.

Jeesus on ristin kuolemalla voittanut tämän sodan paholaista vastaan ja iloitsen siitä, että saan käydä joka päivä ristin juurelle ja antaa tahtoni, elämäni, kaikkeni Hänen käteensä. Siellä on turva! Katse luotuna Jeesukseen. Kun me annamme itsemme joka päivä elävänä uhrina Jeesukselle, on varmaa, että Hän varustaa meidät Jumalan taisteluvarusteisiin ja olemme valmiita, mitä ikinä eteemme tuleekin.

Room. 5:3-5

”Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.”

Teksti, video ja kuva: Sami Salmela