"Vieraskynä"

Kiitos vielä viimeisestä, Lohjan seurakunta! Sain niin lämpimän vastaanoton käydessäni jumalanpalveluksessanne, että tulen muistelemaan sitä pitkään. Tässä teille terveisinä joitakin ajatuksia tämän päivän pohdinnoistani. 

Myin tänään autoni. Se palveli minua vuosia, mutta nyt katsastuksesta tuli hylky niin pitkän vikalistan kanssa, että katsoimme parhaimmaksi jättää korjaaminen ja sen kulut jonkun toisen vastuulle.

Puhuimme ja pohdimme mieheni kanssa, että ostammeko toisen auton vai koitammeko pärjätä yhdellä autolla. Päädyimme siihen, että ainakin toistaiseksi olemme yhden auton varassa. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että kuljen polkupyörällä niin paljon kuin mahdollista ja kauempana olevia menoja tai työvierailuja varten neuvottelen mieheni kanssa siitä, koska hänen autonsa olisi vapaana minun käyttööni.

Luulen, että tämä järjestely tulee menemään ihan hyvin, mutta kyllä se silti vähän mietityttää. Ennen saatoin lähteä liikenteeseen autollani juuri silloin, kun se minulle sopi, mutta nyt joudun ottamaan toisen menot ja toiveet myös huomioon.

Toisaalta eikö juuri tämä ole se, mistä elämässä on kyse? Toisten huomioon ottamisesta ja heidän parhaansa miettimisestä sen sijaan, että vaan pohtisi elämää oman navan suunnalta. Ehkä siis autosta luopuminen voikin opettaa minulle jotakin. Ehkä tämä muistuttaa minua siitä, että tarvitsemme toinen toisiamme elämässä ja elämä on itseasiassa parempaa yhdessä kuin yksin riippumattomana ollessa.

Minulla on taipumusta haluta olla riippumaton ja osata kaikki ihan itse (ja tietenkin tahtoisin osata tehdä kaiken vielä tosi hyvin). Mutta kukaan, tai ainakaan minä, ei voi olla kaikessa hyvä. Se tuntuu välillä kipeältä, mutta hyvä puoli tuossa kokemuksessa on, että se muistuttaa siitä, että saamme olla Jumalasta riippuvaisia. Jumala on suunnitellut asiat niin, että meidän ei tarvitse olla kaikkivoipia, koska hän on. Me saamme olla ihan vaan ihmisiä, jotka löytävät avun ja rauhan Jumalan luota.

Nyt auton suhteen olen riippuvainen miehestäni. Mutta elämän suhteen olen riippuvainen Jumalasta. Onneksi Jumala, jossa riipun, on äärettömän hyvä ja rakastava. Hän tahtoo meille kaikille parasta. Siksi voimme ihan tyytyväisinä todeta, että emme pärjää yksin, vaan saamme nojata Jumalaan, joka tietää parhaiten, kestää kaiken ja vie kohti onnellista loppua.

Teksti ja kuvat: Ida Nab