Aikamme paradokseja myös vuonna 2025

Miehelläni on puhelimessaan valokuva vanhasta bulgariankielisestä lehtiartikkelista. Siinä siteerataan kuuluisan, suorasanaisen amerikkalaisen stand-up koomikon George Carlinin (1937 – 2008) kirjoitusta, jonka hän laati vaimonsa kuoleman jälkeen. Koomikko kirjoitti vakavia ja ajatuksia herättäviä huomioita 1990-luvun lopulla.

Näin Carlin kirjoitti:

”Aikamme paradoksi on, että meillä on korkeita taloja, mutta alhainen sietokyky; leveitä moottoriteitä, mutta kapeita näkemyksiä. Kulutamme enemmän, mutta meillä on vähemmän, ostamme enemmän, mutta nautimme vähemmän. Meillä on isommat talot ja pienemmät perheet, enemmän mukavuuksia, mutta vähemmän aikaa. Meillä on enemmän koulutusta, mutta vähemmän järkeä, enemmän tietoa, mutta huonompi arviointikyky, meillä on enemmän asiantuntijoita ja eksperttejä, mutta myös enemmän ongelmia, enemmän lääketiedettä, mutta vähemmän terveyttä.

Me juomme liian paljon, poltamme liian paljon, kulutamme liian vastuuttomasti, nauramme liian vähän, ajamme liian nopeasti, suutumme liian helposti, menemme nukkumaan liian myöhään, heräämme liian väsyneinä, luemme liian vähän, katsomme liian paljon televisiota ja rukoilemme liian harvoin. Olemme korottaneet omaisuutemme määrää, mutta alentaneet arvojamme. Puhumme liian paljon, rakastamme liian harvoin ja vihaamme liian usein.

Olemme oppineet hankkimaan elantomme, mutta emme ole oppineet elämään. Olemme lisänneet vuosia elämään, mutta emme elämää vuosiimme. Olemme päässeet kuuhun ja takaisin, mutta meidän on vaikea ylittää katua tutustuaksemme uuteen naapuriin. Olemme valloittaneet ulkoavaruuden, mutta emme hallitse sisintämme. Teemme entistä isompia asioita, mutta emme parempia.

Olemme puhdistaneet ilmaa, mutta saastuttaneet sielun. Hallitsemme atomeja, mutta emme ennakkoluulojamme. Kirjoitamme enemmän, mutta opimme vähemmän. Suunnittelemme enemmän, mutta saavutamme vähemmän. Olemme oppineet kiirehtimään, mutta emme odottamaan. Rakennamme enemmän tietokoneita tallentaaksemme enemmän tietoa ja tehdäksemme enemmän kopioita kuin koskaan ennen, mutta kommunikoimme aina vaan vähemmän.

Tämä aika on pikaruoan aikaa, mutta hitaan ja huonon ruoansulatuksen aikaa, isojen miesten mutta pikkusieluisten henkilöiden aikaa, helppojen myyntivoittojen mutta vaikeiden ihmissuhteiden aikaa. Tänä aikana perheillä on suuremmat tulot, mutta enemmän avioeroja, upeat talot, mutta rikkinäiset kodit. Tämä aika on pikalomamatkojen ja kertakäyttövaippojen aikaa, kertakäyttömoraalin ja yhden yön suhteiden aikaa, ylipainon ja pillereiden aikaa – pillereiden, jotka tekevät mitä vain: piristävät, rauhoittavat, tappavat. Aika, jolloin näyteikkunassa esillä on paljon, mutta varastossa ei ole mitään. Aika, jolloin teknologia voi tuoda tämän kirjeen sinulle, ja aika, jolloin voit joko jakaa tämän näkemyksen tai vain yksinkertaisesti painaa ”delete”…

Muista: vietä aikaa rakkaittesi kanssa, koska he eivät tule aina olemaan lähelläsi.

Muista: sano kauniita sanoja sille, joka katselee sinua ihaillen, sillä tuo pieni ihminen kasvaa pian ja lähtee luotasi.

Muista: anna lämmin halaus vieressäsi olevalle ihmiselle, sillä se on ainoa aarre, jonka voit antaa sydämestäsi, eikä se maksa senttiäkään.

Muista sanoa: ”Rakastan sinua!” puolisollesi ja rakkaillesi, mutta ennen kaikkea tarkoita sitä. Suukko ja halaus voivat hoitaa loukatun mielen, kun ne tulevat syvältä sisimmästä ja sydämestä.

Muista pitää kädestä kiinni ja arvostaa yhdessäolon hetkiä, sillä jonain päivänä tuo toinen henkilö ei enää ole siinä.

Anna aikaa – sekä itsellesi että toiselle - rakastaa, anna aikaa puhua! Ja anna aikaa jakaa mielessä olevia kallisarvoisia ajatuksia!

Ja muista aina: Elämää ei mitata sillä, kuinka monta hengenvetoa olemme ottaneet, vaan niillä hetkillä, jotka saavat henkemme salpautumaan.”

Kirjoituksessa on paljon ajatuksia, jotka ovat surullisen totta useimpien nykyajan ihmisten elämässä. Näin uuden vuoden alussa pysähdyin miettimään, ovatko nuo paradoksit totta myös minun elämässäni. Monet ovat. Osaan niistä en voi vaikuttaa, mutta osa on ihmisen omasta valinnasta kiinni. Voinko muuttaa omalla kohdallani jotakin? Voisinko oppia toimimaan ja ajattelemaan toisin? Kyllä voin. Jos haluan, päätän ja pyydän avuksi Jumalaa. Itsestäni on turha etsiä muutosvoimaa, mutta Jumala on luvannut luoda uutta. Minussakin. Tänäkin vuonna 2025.

2. Kor. 5:17 "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!"

Fil. 4:13  "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa."

Carlinin alkuperäinen, englanninkielinen teksti löytyy mm. täältä: https://www.kindspring.org/story/view.php?sid=9412

Teksti: Tarja Dejanova

Kuva: Julijan Dejanov