Uusi elämä

Minusta tuli äskettäin toistamiseen isoisä. Jo viikko ennen kuin se tapahtui, oli vaimoni Maarit paikalla odottavassa perheessä, varmistaen tilannetta, mikäli vanhemmille tulisi äkkilähtö sairaalaan. Itse jäin myös heidän luokseen edellisenä viikonloppuna. Lapsiperheen elämä oli jo aiemmin tullut tutuksi, mutta nyt se toden teolla avautui meille uudelleen. Isäksi tulemisesta omalla kohdallani oli kuitenkin kulunut lähes 30 vuotta, ja edellisen lapsenlapsen syntymästäkin lähes kaksi vuotta. Kun h-hetki oli käsillä, tapahtui se aamuvarhain, ja 2 – 3 tunnin päästä syntyi terve poika. Kotiutuminen sairaalasta tapahtui seuraavana päivänä, ja näin saimme todeta uuden elämän ihmeen. Sitä seuraavana päivänä kotiuduimme itse, palaten normaaliin arkeen ja työntekoon.

Pikkuveljen syntymä oli tietysti isoveljelle aika mullistava asia. Pienokaisen aamuisen syntymän ns. päivän raamatunteksti oli erittäin sopiva (YouVersion Raamattu-sovelluksessa). Siinä Daavid psalmin 133 ensimmäisessä jakeessa toteaa näin: ”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!” Koulun aamunavauksessa sinä päivänä oli myös eräänä teemana synnyttäminen, ja miten se muuttaa vanhemman elämää. Ja jo parin päivän päästä isoveli oli sopeutunut paremmin uuteen tilanteeseensa, ja näyttää siltä, että hän on onnellinen, kun näkee pikkuveljensä.

Samoihin aikoihin, kotiintulomme päivän iltana, törmäsin lyhyeen videoon, jossa tunnettu teologi ja kirjailija Timothy Keller puhuu mielestäni viisaita sanoja erään raamatunjakeen pohjalta. En etsinyt sitä videota, mutta se ilmestyi sopivasti minun ns. syötteeseeni (Instagram). Kyseessä on Johanneksen evankeliumi, 16:21. ”Raskaana oleva nainen on tuskissaan, kun synnytyksen hetki koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, ei äiti enää muista tuskiaan. Hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.” Pohdinta menee mielenkiintoiseksi, kun luetaan sama jae englanniksi ja huomataan sanat ”the hour has come”, eli ”hetki on tullut”, ja samainen lauseen osa viittaa muualla lähinnä Jeesuksen kirkastamiseen kuolemansa kautta, ainakin Jeesuksen oman todistuksen mukaan (Joh. 12:23).

Timothyn puheesta kuvatussa videopätkässä hän pääsee lopuksi ajatukseen siitä, miksi synnyttävän naisen lopullinen tunne kuitenkin on ilo, ja synnytystuska on väistynyt. Tuska on suuri, mutta ohimenevä, ja kannattava, koska sen seurauksena uusi elämä syntyy, ja sen kokeminen korvaa kaiken koetun tuskan. Ja tämä pätee myös (Timothyn mukaan) Jumalaan. Hän kokee niin suurta iloa pelastetusta, eli iankaikkisesti elävästä ihmisestä, sinusta ja minusta, että hän oli valmis kuolemaan, jotta uusi elämä hänessä olisi meillä mahdollinen. Jumalan (Jeesuksen) kuolema muuttuu siis käsittämättömäksi iloksi loppupeleissä!

Pohdin itse sitä, miten Jumala monen pieneltä näyttävän asian kanssa vaikuttaa elämässäni sopivina hetkinä. Syntymäpäivän raamatunteksti ja aamunavaus, sekä parin päivän päästä ilmestyvä video, joka syvensi koko asian lähes äärimmäisyyteen, nämä osuivat ajallisesti todella nappiin. Miten hyvä Jumala meillä onkaan, ja hänen seurassaan kannattaa hinnalla millä hyvänsä viettää ikuisuus!

Teksti: Boris Källman

Kuva: Freepik