Euron kolikko

Olin palaamassa autolleni käytyäni palauttamassa pulloja. Hissillä nousin 3. kerrokseen, samaan paikkaan, johon lähes aina jätän autoni. Tavalliseen tapaan kävelin hissistä ulos katse eteenpäin kohti parkkipaikkoja. Sivusilmällä huomasin, että useampi henkilö odotti hissiä, josta tulin ulos. Samaan aikaan kuulin oikealta puoleltani keski-ikäisen naisen sanovan: ”Onko kenelläkään antaa yhtä euroa, että saisin ostettua ruokaa”. Tiesin, että minulla oli kolikoita taskussa, kun olin juuri palauttanut pulloja. Ajattelin, että mahtaako hän nyt oikeasti tarvita yhtä euroa ruokaan, eihän sillä mitään saa. Mahtaako ostaa kuitenkin vain päihteitä. Tuo ääni puhutteli jotenkin enemmän kuin yleensä.

Olin kävellyt eteisen puoliväliin, kun kuulin saman lauseen uudestaan: ”Onko kenelläkään antaa yhtä euroa, että saisin ostettua ruokaa?” Naisen äänessä kuului jonkinasteinen epätoivo. Pysähdyin, kaivoin taskusta kolikon ja kävelin takaisin kohti tuota naista ja annoin ojennettuun käteen euron kolikon. Vastaukseksi sain ylenpalttiset kiitokset. Katsoin naista silmiin ja sanoin: Kiitos Jumalalle! Ja toivotin siunausta. Palasin autolle ihmetellen, mitä tapahtui.

Ensinnäkin en yleensä anna rahaa, jos joku pyytää, ja toiseksi - en ainakaan toivota siunausta tai vastaa vieraalle ihmiselle "Kiitos Jumalalle". Pidin rukouksen, kun pääsin autoon, ja kiitin Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt mun elämässäni. Olen toistuvasti rukouksessa pyytänyt: "Pyhä Henki, puhu sinä mun suullani, koska minä en osaa". Nyt tuntui siltä, että Jumala on kuullut mun rukoukseni ja tosiaan puhui mun suuni kautta, että voisin tuoda kunnian Jumalalle. Se ei ollut ehkä mitään niin järisyttävän suurta monenkaan mielestä, mutta mun elämässä se oli kuin erävoitto tai vuoren huipun saavuttaminen pitkän vaivalloisen kiipeämisen jälkeen.

Matkalla kotiin ajattelin, että miksi en antanut saman tien kymppiä. Miksi en jäänyt todistamaan enemmän Jeesuksesta, siihen olisi ollut hyvä tilaisuus. Olin kuitenkin tyytyväinen siitä, että olin toiminut sen mukaan, mitä Pyhä Henki oli kehottanut. Tästä nousi mieleeni, kuinka kesästä lähtien olen osallistunut luovaan evankeliointiin Lohjalla. Se on ollut todella opettavaista, rohkaisevaa ja siunaavaa. En ole mikään rohkea ja sanavalmis, mutta uskon askelilla olen silti tahtonut olla mukana siinä toiminnassa. Nyt huomaan, kuinka juuri ne kohtaamiset siellä kadulla on opettanut niin paljon. Ehkä juuri niiden ansiosta tämä lyhyt kohtaaminen euron kolikon kautta johti tuomaan Jumalalle kunnian.

Ps. 24:4,5 "Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina."

Teksti: Sami Salmela

Kuva: Sirius Salmela