Kristuksen kärsimykset 1

 Getsemane

Tuo turvapaikka Jeesuksen ja opetuslasten.

Sydän täynnä surua puutarhassa Getsemanen.

Minun sieluni on kovasti murheellinen,

olkaa tässä ja rukoilkaa kanssani.

Maahan hän lankesi

Jumalan Poika rukoili.

Ei omia syntejä ollut Jumalan Pojalla.

Ei murheita kannettavana.

Kantoi hän muiden surut,

kadotetun maailman synnit.

Synnit minun ja sinun.

Pisaroin veri putosi maahan Getsemanen

Pusersi hänen tuskansa, sen nurmea kostuttaen.

Kauhu ja tyrmistys valtasi Jumalan Pojan hetkenä koetuksen.

Nämä sanat vapisevin huulin

tuuli kantoi mukanaan oppilaiden korviin kuin kuiskaten:

              ISÄNI!

             JOS TÄMÄ MALJA EI VOI MENNÄ OHITSENI

              MINUN SITÄ JUOMATTANI

              NIIN TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI.

Nousi hän maasta myötätuntoa kaivaten.

Tuli luokse opetuslasten.

Heidät tapasi nukkumasta.

Pietarin hän herätti unesta.

            Simon, nukutko?

            Kuinka sinä, joka olit valmis minua seuraamaan,

            vankeuteen tai kuolemaan.

            Et jaksanut valvoa kanssa mestarin, kun tuska on suurin.

Heräsivät muutkin unestaan sanoihin Jeesuksen

Huomasivat kärsivän Kristuksen

surun ja tuskan kalpeilla kasvoillaan,

sekä verisen hien hänen otsallaan.

VALVOKAA JA RUKOILKAA, ETTETTE JOUTUISI KIUSAUKSEEN

Palasi Jeesus rukoukseen

oliivipuun katveeseen puutarhassa Getsemanen.

Toisen kerran hän maasta nousi

edes hivenen myötätuntoa kaipasi.

Uudestaan heidät unesta tapasi

Jeesus seisoi kumartuen hellästi heidän puoleensa,

katseli heitä tuntein, säälin ja rakkauden.

Näki hän siinä vertauskuvan

seurakunnan nukkuvan.

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, ilta myöhälläkö vai yö sydännä vai kukon laulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta” (Markuksen evankeliumi 13:35-36)

Runo perustuu Ellen Whiten kirjaan Kristuksen kärsimykset

Teksti ja video: Sami Salmela