Jeesuksen vangitseminen
Pääsiäisen aikaan, kun olin kirjoittanut Getsemane-runon, tunsin sydämessäni, että kirjan pohjalta tulisi kirjoittaa enemmän runoja, aina Jeesuksen ristin kuolemaan asti.
Rukouksessa aloin toimimaan ja kirjoitin. Näin syntyi parissa päivässä neljä runoa. Itse runo on vain osa kokonaisuutta. Ihmettelin, mistä saan musiikin puheen taustalle. Ensimmäisessä runossa Sirius Salmela sovitti oman sävellyksen hienolla tavalla, ikään kuin teki runon lauluksi. Olin kokeillut jo ensimmäiseen runoon kitaralla taustaa, mutta se ei kuulostanut hyvälle. En yksinkertaisesti osannut. Ajattelin, että ei ole kiva mennä samalla musiikilla kaikkia neljää runoa ja taas turvauduin rukoukseen. Kerroin, kuinka en osaa soittaa niin tunnelmallisesti, että se toisi Jumalalle kunnian, niin kuin toivoisin sen tässä olevan. Kohta sain idean ja lähdin sitä uskossa toteuttamaan. Näin syntyi musiikki taustalle.
Video puolestaan on kuvattu viikko sitten 19.4. Italiassa Garda-järven rannalla. Kierrämme vaimoni kanssa Eurooppaa asuntoautolla aina toukokuun puoliväliin asti. Videon tarkoitus on olla myös runollinen. Pimeät kohdat puhuvat omalla tavallaan jokaisen kuulijan sisimmässä.
Kiitos ja kunnia Jumalalle!
JEESUKSEN VANGITSEMINEN
On päättynyt voittoon edestä ihmisten
pelottavan tuskan hetki Getsemanen.
Vastaan otti Vapahtajamme maljan sen
aina pohjasakkaa myöten.
Veren tahrimat kalpeat kasvot Lunastajan
vallannut on tyyneys ja rauha.
Kolmannen kerran saapuu luokse opetuslasten.
Yllättänyt on uni heidät painautumaan maata vasten.
Kuulevat he sanat mestarin
äänessään surun ja säälin:
”TE NUKUTTE VIELÄ JA LEPÄÄTTE!
KATSO, HETKI ON LÄHELLÄ,
JA IHMISEN POIKA ANNETAAN SYNTISTEN KÄSIIN”
Vielä sanoja lausuessaan kuuluu lähestyvät äänet murhaajajoukon.
Juudas joukkoa johti, hänen jäljessään ylimmäinen pappi.
Jeesus astui esiin.
KETÄ TE ETSITTE?
Jeesusta, Nasaretista!
Kuului vastaus murhaajien.
MINÄ SE OLEN!
Taivaallinen kirkkaus sokaisee heidät.
Kauhu täyttää heidän syntisen sydämensä.
Voimasta sanojen kaatuvat maahan kuin kuolleet
Pappi, Juudas ja sotilaat karaistuneet.
Kuun säteet kirkkaana loistaa,
vasten kalpeita kasvoja Jeesuksen.
On enkeli väistynyt edestä sotilaiden.
Nousevat he jaloilleen ympärille Jeesuksen.
Aivan kuin havaiten hänen heikkouden.
Juudas, Vapahtajamme kavaltaja, ei unohda omaa osaansa.
Tarttuu käteen Jeesuksen kuin paras ystävä,
Antaa petturin suudelman.
Surusta värisevin äänin Jeesus puhuttelee Juudasta:
”YSTÄVÄ MITÄ VARTEN SINÄ TÄNNE TULIT?
SUUN ANTAMISELLAKO SINÄ IHMISEN POJAN KAVALLAT?”
Väistyy hämmästys ja pelko murhaajajoukon.
Kasvaa rohkeus kosketuksesta Juudaksen.
Väkivalloin käsiksi käyvät.
Kalliit kädet sitovat.
Kädet, jotka aina hyvää tekivät.
Vihan vimmassa tämän nähdessään,
Pietari korvan irti sivaltaa miekallaan, ylimmäisen papin palvelijan.
Tämän nähdessään vapautti Jeesus kätensä.
”SALLIKAA VIELÄ TÄMÄKIN”
Haavoitetun korvaa kosketti,
tämä heti parani.
Pietarille Jeesus vielä sanoi:
(Matt. 26:52-54)
”PISTÄ MIEKKASI TAKAISIN TUPPEEN, SILLÄ KAIKKI,
JOTKA MIEKKAAN TARTTUVAT NE MIEKKAAN HUKKUVAT.
VAI LUULETKO, ETTÄ EN VOI RUKOILLA ISÄÄNI NIIN,
ETTÄ HÄN LÄHETTÄISI HETI ENEMMÄN KUIN KAKSITOISTA LEGIONAA ENKELEITÄ!
MUTTA KUINKA SILLOIN KÄVISI TOTEEN KIRJOITUKSET, JOTKA SANOVAT,
ETTÄ NÄIN PITÄÄ TAPAHTUMAN.
ENKÖ MINÄ JOISI SITÄ MALJAA, JONKA ISÄNI ON MINULLE ANTANUT”.
Ei hän vapauttanut itseään.
Oppilaat sen nähdessään,
pakenivat ja hylkäsivät,
jättäen Mestarin yksinään.
(Joh.16:32)
”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani”
Video, runo ja teksti: Sami Salmela