Joulun jälkeen

Kävin joulun jälkeisenä arkipäivänä vähän olosuhteiden pakosta eräässä suuressa kauppakeskuksessa. Katselin, löytäisinkö muutamia tarvitsemiani vaatteita alennusmyynneistä. Niin teki moni muukin – kauppakeskuksessa oli vilskettä ja vilinää. Sitä en tiedä, kuinka tarpeellisia hankintoja ihmisillä oli mielessä vai olivatko monet saamiaan lahjoja vaihtamassa tai muuten vain aikaansa siellä kuluttamassa. Tavaran paljous, mainosten värit, hälinä, taustamusiikki ja sinne tänne poukkoilevat ihmiset saivat minut nopeasti uupumaan ja ärtymään. Melko pian huomasin ajattelevani: ”Mitä minä täällä teen? Tarvitsenko todella jotakin?” Lähdin pois ostamatta mitään. Oli helpottava tunne jättää tuo kaikki taakseen ja ajaa pois kohti rauhallisia maisemia ja kotia.

Jouluun liittyy niin monenlaisia asioita ja ajatuksia. Kuinka usein joulun alla me touhuamme kaikenlaista – siivoamme, kokkaamme, hankimme lahjoja, koristelemme kotia. Sinänsä ihan ymmärrettäviä ja aiheellisiakin juhlavalmisteluja. Mutta onko niissä touhuissa juhlan ydin? Jo 1930-luvulta peräisin olevassa Martti Turusen ja Mauno Isolan joululaulussa lauletaan: ”Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin. Nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin: suun ruoka, juoma, meno muu – laps hankeen hukkuu, unhoittuu.” Saman suuntaisia ajatuksia on muissakin lauluissa eri aikakausilta. Pekka Simojoen säveltämässä laulussa kerrotaan Erkki Lemisen sanoin Jeesuksesta: ”Minä tulin sinua varten, jota mammona hallitsee. Minä tulin sinua varten, jota rihkama vallitsee…” Mammona – omaisuus, rikkaus – siinäkö on sydämeni kiinni? Rihkama – tavara, materia – tuoko se onnea? Lyhytaikaista iloa voi tavaroista toki saada ja onhan tietenkin joulun aikaankin paljon myös tarpeellisia hankintoja ja hyödyllisiä lahjoja. Mutta hukkuuko se kaikkein tärkein ruoan, juoman ja muun menon alle? Muistammeko me 2000-luvun ihmiset joulua viettäessämme, että se on Jeesuksen Kristuksen syntymän muistojuhla? Ja jos muistammekin, niin minkä sijan annamme ”synttärisankarille” juhlan aikana? Entä juhlan jälkeen, omassa elämässämme ja arjessa?

Jo paljon ennen ensimmäistäkään joululaulua on Raamattuun kirjoitettu olennaisin: ”Etsikää te ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen oikeamielisyyttään, niin saatte kaiken muunkin.” (Matt. 6:33, UT 2020) Emme tiedä Jeesuksen oikeaa syntymäajankohtaa, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä. Tärkeää on se, että Jeesus, Jumalan Poika, on kerran ihan oikeasti syntynyt ihmiseksi tänne meidän maailmaan, koska ”Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän”. (Joh. 3:16, UT2020) Tämä Jeesus haluaa olla sinun kanssasi, saada sijaa sinun sydämessäsi, ei vain jouluna, vaan joulun jälkeenkin, elämäsi jokaisena päivänä. Koska hän rakastaa sinua – aina.

Teksti: Tarja Dejanova

Kuvat: Pixabay