Jumalan ajan rytmi

Yhdessä aiemmista blogikirjoituksistani kirjoitin siitä, miten Jumala on järjestänyt ajan: vuodet, kuukaudet ja viikot. Yhtäkkiä huomasin, että ajassa on selkeä rytmi — melkein kuin musiikissa. Ja ajattelin, kuinka hyvä olisi, jos osaisimme elää sopusoinnussa tämän rytmin kanssa.

Silloin heräsi kysymys: onko Jumalalla jokin ajatus ja järjestys myös yhden päivän sisällä?Tunnit, minuutit ja sekunnit ovat pohjimmiltaan ihmisen keksintöä.Vuorokauden jakaminen 24 tuntiin sai alkunsa jo muinaisessa Egyptissä, minuutit periytyvät babylonialaisesta lukujärjestelmästä ja sekunteja alettiin mitata käytännössä vasta 1600-luvulla, kun riittävän tarkat kellot kehitettiin. Sitä ennen ihmiset elivät ilman sekuntien kiirettä ja minuuttien painetta.

Raamatussa emme kohtaa tunteja ja minuutteja siinä merkityksessä kuin me ne ymmärrämme. Raamattu puhuu rytmin kieltä: ilta, aamu, yö, päivä, ajat ja määräajat. Jumala ei määritä ajan pilkkomista, vaan sen hengityksen. Ei niinkään sitä, kuinka paljon on kulunut, vaan mitä tapahtuu.

Heti alussa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, sanotaan:“Ja Jumala nimitti valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi. Ja tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä.” (1.Moos.1:5)

Tämä rytmi toistuu jokaisessa luomispäivässä: ilta + aamu = päivä. Ja minä olen aina ihmetellyt, miksi ei sanota ”päivä ja yö”, vaan juuri ”ilta ja aamu”.

Jumalalla kaikki on toisin kuin odottaisimme: uusi päivä alkaa levosta —siitä hetkestä, kun ihminen käy lepäämään. Ehkä siksi, että illalla päivän kiire hiljenee ja rauha saapuu. Ihminen kiittää Taivaallista Isää eletystä päivästä ja asettuu lepoon, antaen itsensä Luojansa käsiin — ilman kontrollia ja huolta.

Ja sitten tulee aamu. Levännyt ja voimia saanut ihminen avaa silmänsä, ylistää Jumalaa ja pyytää Häneltä johdatusta koko päiväksi. Ja päivä on ikään kuin aamun jatkoa. Ei turhaan sanota: niin kuin päivän aloitat, niin se myös kulkee.

Kun ihminen nukkuu, Herra antaa unen — joskus jopa ilmestyksiä ja näkyjä. Unen aikana mielessämme tapahtuu jotakin erityistä, ja siksi usein juuri aamulla syntyy selkeys ja oikea ratkaisu. Ei ole turha sanonta: aamu on iltaa viisaampi.

Raamattu kertoo, että Jerusalemin temppelissä aamu- ja iltauhri loivat elämän rytmin Jumalan edessä. Aamulla kansa pyhitti Herralle koko tulevan päivän, ja illalla toi Hänen eteensä kaiken eletyn — kiitollisuudessa ja luottamuksessa. Tämä jatkuva rytmi muistutti siitä, ettei ihminen elä itselleen, vaan Jumalan kasvojen edessä.

Myöhemmin juuri iltauhrin aikaan Jeesus ristiinnaulittiin — täydellisenä Uhrina, joka päätti päivittäiset uhritoimitukset. Siksi tänään aamu ja ilta eivät ole uhrin aikaa, vaan kohtaamisen aikaa: hetkiä, jolloin päivän voi avata Jumalan edessä ja jolloin sen voi rauhassa sulkea — luottamuksessa, kiitollisuudessa ja levossa Kristuksessa.

Voiko olla myös niin, että joka ilta ja aamu on meille muistutus luomisesta: Jumalan sanan voimalla pimeydestä tulee valo ja elämää! Se viittaa myös tulevaisuuteen: haudan levon jälkeen tulee ylösnousemisen aamu!

Kuinka paljon voi sisältää Jumalan päivän rytmi!

Huomasin myös, että Raamatussa puhutaan usein kahdesta ajankäsitteestä: chronos tarkoittaa kronologista aikaa — sitä, mitä kellot mittaavat: tunnit, minuutit, sekunnit. Kairos tarkoittaa Jumalan hetkeä — oikeaa aikaa, jolloin Jumalan tahto ja läsnäolo ilmenevät. Se ei ole vain ajan kulkua, vaan merkityksellinen hetki, jossa tapahtuu jotakin hengellisesti tärkeää.

Evankelistat kirjoittavat, että Jeesuksen aika maan päällä oli kairos, koska Hän nousi varhain aamulla ja vetäytyi luonnon keskelle rukoilemaan ja olemaan yhteydessä Isään.

Profeetta Danielin aika ei ollut vain chronos: hän rukoili kolme kertaa päivässä. Hänen päivänsä rakentui Jumalan yhteyden ympärille, ja kaikki muu asettui tämän hengellisen hengityksen rytmin alaisuuteen (Dan. 6:10).

Daavidin psalmeissa mainitaan usein aamu- ja iltarukous (Ps. 5:4; 54:18; 118:147) sekä yölliset mietiskelyt (Ps. 62:7). Apostolien teoissa kerrotaan rukoushetkistä ”kolmannella tunnilla” (klo 9), ”kuudennella tunnilla” (klo 12) ja ”yhdeksännellä tunnilla” (klo 15) (Ap.t. 2:15; 3:1; 10:9).

Apostoli Paavali kehottaa: “Rukoilkaa lakkaamatta” (1. Tess. 5:17). Tämä ei tarkoita jatkuvaa sanojen lausumista, vaan elämää rukouksen asenteessa — elämää, jossa Jumalan läsnäolo, yhteys Hänen kanssaan antoi siihen kairos-hetkiä, jotka tekevät jokaisesta päivästä hengellisesti merkityksellisen.

Ehkä joku kokee tämän ajatuksen liioiteltuna, mutta minä olen tullut tähän johtopäätökseen: Jumala luo päivämme rytmin rukouksen kautta.

Ja mitä säännöllisempää, luonnollisempaa ja elävämpää yhteytemme Häneen on, sitä järjestyneemmäksi myös päivämme muodostuu, ja sitä merkityksellisempiä kairos-aikoja tulemme kokemaan.

Ainakin minun elämässäni tämä pitää paikkansa.

Teksti ja kuva: Liia Kaitanen