Jumalan armo

Tänä kesänä minulla oli onni vierailla kauniissa ruusutarhassa, jossa oli paljon kauniita ja tuoksuvia kukkia. Lena, joka oli mukanani, alkoi valokuvata kukkia muistoksi ja minä tein samoin. Kyllä! Tällaista kauneutta ei joka päivä näe! Kävelimme siellä auringonlaskuun asti. Lena sanoi, että tämä puutarha on vielä kauniimpi keväällä, koska silloin kukkia on paljon enemmän. 

Monet ihmiset haluavat istuttaa puutarhaansa ruusuja, koska nämä upeat kasvit kukkivat aikaisesta keväästä myöhään syksyyn. Mutta jos menet ruusutarhaan syksyllä, siellä on vähän kukkia ja saatat kiinnittää huomiosi suureen määrään ruusupensaita, joissa näkyy vain piikkejä, koska kukat ja lehdet ovat jo pudonneet. Silti kun ihmiset valitsevat, minkä ruusupensaan istuttavat puutarhaansa, he eivät valitse niitä, joissa on vähemmän piikkejä, vaan niitä, joissa on kauneimmat kukat.

Kirjassa ”Tie Kristuksen luo” on kuvattu eräs tarina, jossa nainen käveli ruusutarhassa, mutta ei huomannut kukkia, vaan vain piikkejä, ja hän kärsi tästä. Tiedämme, että Jumalan armo vähenee tässä maailmassa, aivan kuten ruusutarhassa kukkia on yhä vähemmän syksyllä. Kohtaamme elämässämme epäoikeudenmukaisuutta ja joskus jopa julmuutta, ja usein loukkaus ja tuska pysyvät sydämessämme pitkään. Mutta on myös hyviä asioita, joita voi huomata ja muistaa ja joista voi iloita. Sanon tämän ensisijaisesti itselleni. Kannattaa ehkä jopa kirjoittaa päiväkirjaa ja kirjoittaa ylös kaikki hyvät asiat, joita sinulle tai ystävillesi on tapahtunut, ja kiittää niistä Jumalaa. Myös muiden ihmisten puutteisiin ja virheisiin kannattaa suhtautua suopeasti, koska ilman virheitä voi olla vain se, joka ei tee mitään. Toisten tuomitseminen aiheuttaa konflikteja ja vihamielisyyttä. Tämä johtuu siitä, että mittaamme ihmisiä inhimillisillä mittareilla. Raamattu sisältää monia kertomuksia suurista ihmisistä, jotka tekivät virheitä, mutta Jumala osoitti heille armoa. Kuinka ihanaa onkaan, kun ihmiset käyttäytyvät näin. Muistan vertauksen yhdestä sotilaasta, jonka keisari tuomitsi kuolemaan, mutta äiti tuli ja pyysi armoa pojalleen. Sitten keisari sanoi: "Mitä hän teki ansaitakseen armon?"Äiti vastasi: "Armoa ei ansaita, sitä annetaan." 

Voin kertoa vielä yhden tarinan, stressaavan ja hieman koomisen, joka tapahtui minulle lentokentällä. Poliisi pidätti minut, koska jotain oli vialla. Hän vei minut johonkin huoneeseen ja alkoi kysyä minulta jotain englanniksi. En ollut koskaan aikaisemmin matkustanut lentokoneella enkä ymmärtänyt mitä tapahtui. Otin puhelimeni esiin ja kirjoitin Googlen kääntäjään "Mikä on ongelma?" Sen jälkeen puhelimeni jumiutui eikä toiminut enää... Itse asiassa minulla oli ongelma, mutta näytti siltä, ​​​​kuin ongelma olisi hänellä. Hän kutsui paikalle vielä kolme poliisia. He alkoivat puhua jotain englanniksi, mutta en silti ymmärtänyt mitään. Sitten nuo kolme lähtivät pois tajuten, etteivät he voineet auttaa. Sen jälkeen poliisi osoitti laukkuani ja alkoi kysyä minulta jotain puolaksi. Silloin tajusin, että kyse oli siitä, oliko laukussani huumeita tai muuta kiellettyä. Hän sanoi vielä jotain, mutta sitten yhtäkkiä hän otti puhelimensa esiin ja kirjoitti Googlen kääntäjään. Luin käännöksen, jossa luki, että kaikki oli hyvin ja olen vapaa. Mahtavaa, mutta miksi hän ei heti kirjoittanut kääntäjän avulla? Miksi sen piti olla niin monimutkaista? Joka tapauksessa olin erittäin iloinen, että hän osoitti minulle ystävällisyyttä eikä kuulustellut minua enempää.

Tässä maailmassa jokainen voi kohdata jotain ensimmäistä kertaa, eikä tiedä miten käyttäytyä sellaisessa tilanteessa. Ja kuinka mukavaa on, jos lähellä on joku, joka osoittaa tukea ja ymmärrystä. On erilaisia ​​tilanteita ja ongelmia, jolloin haluat vain kuulla ystävällisen sanan, joka ei maksa mitään ja jota ei ole ollenkaan vaikea sanoa. Ystävällisyydellä ja hyvyydellä, joka muistuttaa Jumalan armoa, on monia puolia ja sävyjä. Usein vaatii rohkeutta osoittaa ystävällisyyttä. Loppujen lopuksi ei ole aina helppoa ojentaa auttavaa kättä, kun välinpitämättömyys ja itsekkyys hallitsevat ympärillä. Mutta juuri tämä tekee ystävällisyydestä ja hyvyydestä niin arvokkaan ominaisuuden - se rakentaa siltoja sinne, missä niitä ei näytä olevan olemassa. Se sammuttaa vihamielisyyden. Ystävällisyys on tarttuvaa. Yksi hyvä teko johtaa toiseen ja luo positiivisten tekojen ketjun!

Ystävällisyys ja hyvyys ei kuitenkaan ole kovin suosittua, niinpä lisätäkseen sen suosiota vapaaehtoiset päättivät perustaa Maailman ystävällisyyspäivän.13. marraskuuta 1998 Tokiossa pidettiin ensimmäinen World Kindness Movement -konferenssi, johon osallistuivat Japani, Australia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kanada, Singapore ja Thaimaa. Tätä upeaa ideaa tukivat lopulta monet Euroopan maat.Juhlalla on jo omat pienet perinteensä. Tuona päivänä järjestetään vuosittain erilaisia ​​hyväntekeväisyystapahtumia ympäri maailmaa. Jos haluat osallistua kansainväliseen ystävällisyyspäivään, sinun tarvitsee vain osoittaa enemmän huomiota ja välittämistä ihmisille, jotka sattuvat olemaan lähelläsi sinä päivänä.

Nykyään monet ihmiset ovat niin kiireisiä elämänsä ja henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa, että he joskus unohtavat ystävällisyyden ja myönteisen asenteen ympärillään olevia kohtaan. Jokaisen tietoisen ihmisen on ymmärrettävä, että jos hän haluaa elää sopusoinnussa itsensä ja tämän maailman kanssa, hänen tulee heittää syrjään harmaan välinpitämättömyyden naamio ja tarjota apua sitä tarvitseville. Voit yksinkertaisesti auttaa iäkästä ihmistä ylittämään kadun, luovuttaa paikkasi bussissa tai metrossa, ruokkia kulkukissaa tai koiraa. Loppujen lopuksi kaikki nämä näennäisesti yksinkertaiset asiat ovat muuttuneet harvinaisiksi ja niitä on maailmassa liian vähän. Ystävällisyys on voima, joka yhdistää sydämet, poistaa rajat ja tekee meistä kaikista hieman parempia. Olivatpa ajat kuinka vaikeita tahansa, on tärkeää säilyttää ihmisarvo ja lämpö sielussa. Mutta onko se tarpeen vain kerran vuodessa? 

Kun rukoilemme, kerromme useimmiten Jumalalle tarpeistamme ja läheistemme tarpeista, mutta kuvitelkaamme, että meille annetaan mahdollisuus kysyä Jumalalta jotain. Ja sitten me kysymme: "Miten sinun päiväsi meni, Herra?" Ja sitten luultavasti kuulisimme hyvin pitkän kertomuksen, koska Jumala kertoisi meille kaikista ihmisistä planeetalla, koska he ovat kaikki hänen lapsiaan. Ja kaikkien näiden kertomusten kuunteleminen ei olisi helppoa, koska maailmassa on niin paljon kärsimystä. Me voimme vähentää kärsimystä päättämällä joka päivä auttaa lähimmäistämme ymmärtäen, että olemme veljiä. Näin Jumala voisi osoittaa armoaan meidän kauttamme ja kuinka paljon onnellisempi maailma olisikaan!

Teksti ja ruusukuva: Olga Drahan

Kädet -kuva: Pixabay, Jarmoluk