Jumalan varjelus

Kun kesä alkaa ja nautin uimisesta, mieleeni tulee ihmeellinen Jumalan varjelus yli 10 vuotta sitten.

Oli alkukesä, varmaankin toukokuu, kun menimme polunkävijöiden (*) kanssa viettämään aikaa Lohjan mökille. Oli sunnuntai, ja aamupäivällä oli mielenkiintoista ohjelmaa lapsille, mutta lounaan jälkeen oli suunniteltu saunomista ja uimista. Jostain syystä (!) minä menin saunalle ensimmäisenä, ennen muita. Nautin rauhasta ja hyvistä löylyistä, mutta sitten sisään tuli iso määrä teinejä, ja minä päätin lähteä uimaan. Järven laiturilla on portaat veteen, ja niin avasin kesän uimasesongin. Oli mahtavan virkistävää ja puhdasta vettä järvessä, linnut pitivät laulukilpailuja, luonto oli heräämässä ja kaikki näytti täydelliseltä. Uidessani kiitin Herraa Hänen rakkaudestaan ja armostaan .

Ollessani jo lähellä laituria yhtäkkiä potkaisin jalallani jotain niin kovaa, että jalkaan sattui. Mitä se on? Laiturin vieressä on melko syvää ja tavallisesti lapset hyppäävät suoraan sinne saunan jälkeen. Aloin tutkia paikkaa ja kauhukseni ymmärsin, että vedessä seisoo pystyssä joku kova ja pitkä kanki. Huusin polunkävijöiden ohjaajan paikalle. Kun kerroin, mitä tapahtui, hän kalpeni ja sanoi: Minä tiedän, mikä se on! Talvella tässä pojat olivat tekemässä avantoa ja rautakanki liukui yhden pojan käsistä ja katosi veden alle. Silloin päätettiin, että yritetään löytää se kesällä, kun vesi on lämmintä. Ajateltiin, että rautakanki putosi järven pohjalle.  Ei tullut mieleenkään, että painava rautakanki voisi olla ihan kuin naulattu pystyyn sinne!

Ohjaajan kanssa yhdessä onnistuimme vetämään kangen pois vedestä ja vielä tarkistimme ympäristön. Ja juuri kun se oli tehty, pojat juoksivat laiturille saunasta uimaan ja alkoivat hyppiä sinne, jossa vielä hetki sitten oli ollut rautakanki pystyssä. Olimme sanattomia. Sydän hakkasi kovaa, koska se, mistä Herra juuri pelasti, oli mittaamatonta. Koko sisimpäni nöyrtyi palvomaan niin ihmeellistä Pelastajaamme. Mieleni ymmärsi suuren taistelun, joka on menossa koko ajan, ja johon me joudumme osallistumaan. Kiitollisuus, joka oli sydämessäni kymmenen minuuttia sitten, kun nautin kauniista luonnosta, syveni nyt mittaamattomasti ymmärtäessäni Jumalan varjeluksen ja puolustuksen. Kiitollisuus siitä, että hän lähetti minut ”jostain syystä” saunomaan ja uimaan ennen muita ja näytti vaaran. Kiitollisuus siitä, että sekä polunkävijät että me kaikki olemme Häneen suojeluksessaan.

Kuinka monta kertaa elämässämme Hän on pelastanut meidät erilaisista vaaroista, voimme nähdä vasta taivaassa. Usein Jumalan varjelus jää huomaamatta. Joku on sanonut, että Jumalan käsiala on sitä, kun kaikki menee luonnollisesti meidän näkökulmasta. Jos meidän vain annettaisiin nähdä, kuinka paljon Hän tekee, puolustaa ja varjelee - että esim. heräämme tänään omassa kodissamme, että teemme töitä, nautimme perheestä ja ystävistä, kokoonnumme kirkossamme ja teemme lähetystyötä! Elämäni varrella olen huomannut, että siellä, missä Jumalan lapset kokoontuvat yhdessä Jeesuksen nimessä, sinne vastustajakin aina yrittää tulla ja tehdä pahaa ja vahingoittaa.

Jos Herra ei suojelisi meitä, ei meistä enää olisi mitään jäljellä. Mutta Hän on kanssamme! Annamme Hänen käsiinsä elämämme, koska ei ole turvallisempaa paikkaa maailmankaikkeudessa.  Muistakaamme rukoilla Jumalan varjelusta erikoisesti kristillisille kesäleireille, niin kuin myös kaikille rakkaillemme.

”Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,

hän ei väisty viereltäsi.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua

eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,

hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,

sinun lähtösi ja tulosi

nyt ja aina.”

Psalmi 121

Teksti ja kuvat: Liia Kaitanen

(*) Polunkävijät on Adventtikirkon järjestämää partiotyyppistä toimintaa monella eri paikkakunnalla. Toiminta on jokaiselle avointa ja tarkoitettu 10–15-vuotiaille. Voit katsoa lisätietoja https://lanut.fi/polunkavijat/