Juuret

Pieni poika kulkee innoissaan hämyistä metsäpolkua eteenpäin, välillä harppoen suurten kuusenjuurten yli, välillä niihin melkein kompastuen. Sammaleen peittämät suuret siirtolohkareet polun lähettyvillä saavat ansaitsemansa huomion ja jotkut niistä joutuvat valloituksen kohteeksi. Mummo saa välillä auttaa, useimmiten alastulossa, mutta enimmäkseen kolmevuotiaan into ja taito riittävät itsenäiseen kiipeämiseen.

Mietin siinä lapsenlapseni perässä kävellessäni elämän kulkua. Tuntuu siltä kuin vasta ihan äsken hänen äitinsä oli pikkutyttö, tiedonhaluinen ja seikkailunnälkäinen. Entä minä - muistan omat metsäretkeni kodin lähellä, käpyleikit ja marjamatkat. Samoissa metsissä kulki oma äitini mustikoita poimien - ehkä hän katseli minun touhujani samoin kuin minä nyt tuota pojan vesseliä. Ja olihan siellä myös mamma, isän äiti, joka antoi jännät astiat eväsretkeä varten ja jolla oli aina aikaa lukea minulle Aku Ankkaa.

Sukupolvien ketju. Isovanhemmat, äidit ja isät, lapset, lastenlapset, jopa lastenlastenlapset. Mitä minä tiedän menneistä sukupolvista? Kuinka pitkälle tunnen tapahtumia tai muistan nimiä isäni tai äitini suvusta? Onko sillä minulle merkitystä?

Juuret kiinnostavat. Ihminen haluaa tietää, kuka olen, mistä tulen ja mihin joukkoon kuulun, keitä on ollut ennen minua. Serkkuni on tehnyt vuosien ajan valtavasti sukututkimusta ja selvittänyt äitinsä ja siis myös minun isäni suvun vaiheita. Ne on tallennettu tietokoneelle ja tuo Juuret-niminen teos elää ja kasvaa koko ajan: syntyy uusia lapsia, löytyy lisää tietoa vanhoista suvun jäsenistä, löytyy jopa uusia sukulaisia. Sinne on tallennettu myös suvun valokuvia selityksineen. Sinne on kirjattu sukupolvien tiedot pääosin 1700-luvulle asti - niin pitkälle kuin vanhimmat Suomessa säilyneet kirkonkirjat ulottuvat. Joitakin yksittäisiä tietoja on jo sitä aikaisemmalta ajalta, vanhimmat maininnat esi-isistäni ovat löytyneet jopa 1500-luvulta. Monen sukupolven nimet, syntymävuodet, avioitumiset, lapset, kuolinvuodet, joskus joitain muitakin mainintoja heistä.

Jokin aika sitten kuuntelin jo edesmenneen pastori Sulo Halmisen saarnan*, jossa hän puhui mm. Raamatun sukuluetteloista - niitähän siellä riittää! Jeesuksen sukuluettelo päättyy Aadamiin ja Jumalaan.

"Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun hän aloitti toimintansa. Hänen luultiin olevan Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika..." ja sitten seuraa 14 jaetta nimiä sukupolvesta toiseen, kunnes jae 38 kertoo näin: "tämä Enoksen [poika], tämä Seetin, tämä Aadamin ja tämä Jumalan." Luuk. 3:23 

Wau! Katkeamaton ketju aina ihmissuvun ensimmäiseen edustajaan, jonka isä oli itse Jumala!

Voisikohan minunkin sukuluetteloa jatkaa sieltä 1700-luvulta vuosituhansien taa ja päätyä Nooan poikiin, jotka pelastuivat vedenpaisumuksesta, ja sitten edelleen Aadamiin ja Jumalaan? Kaikkia nimiä sinne tuskin kukaan pystyy selvittämään, eikä se niin tärkeää olekaan, vaan tärkeintä on tieto siitä, että kuulun Jumalan perheeseen, siihen samaan sukuun, johon syntyi myös Jeesus ja jonka kantaisä on Aadam, jonka isä - tavallaan - on Jumala. 

Isäni tai äitini esivanhemmat eivät ole jättäneet meille mitään kirjallista perintöä, emme voi lukea heidän elämästään, ajatuksistaan tai haaveistaan. Mutta taivaallinen Isä on välittänyt lapsilleen hyvinkin tarkkaan kaiken meille tarpeellisen tiedon: Raamatusta voimme lukea suvun vaiheista ja ennen kaikkea Isän luonteesta ja tahdosta perheensä jäsenten suhteen. Ei turhaan Raamatun osien nimet ole Vanha ja Uusi Testamentti. Ne ovat nimenomaan. testamentteja, koska ne ilmaisevat niiden laatijan tahdon! 

"Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, HERRA , minä en tahdo jumalattoman kuolemaa vaan sitä, että jumalaton kääntyy tieltään ja saa elää. Kääntykää, palatkaa pois pahoilta teiltänne! Minkä tähden teidän pitäisi kuolla, te Israelin heimo?" Hes. 33:11

"Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja HERRA , Herra, joka kuolemasta vapauttaa." Ps. 68:21

"Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät." 2. Piet. 3:9

Meidän suvussa on viime aikoina ollut sekä serkus- että pikkuserkustapaamisia vuosittain. Ne ovat tuoneet meidät toisillemme läheisemmiksi, olemme oppineet uudelleen tuntemaan toisiamme nyt aikuisina ja jo jonkin verran ikääntyneinä. Kiinnostus suvun vaiheita kohtaan on kasvanut ja samaan sukuun kuuluminen on saanut aivan uudenlaista merkitystä. Sukulaisuus on ikään kuin syntynyt uudelleen.

Uudelleen syntymisen kautta myös Jumalan perheeseen kuuluminen saa merkityksen. Voimme tietää kuuluvamme Jumalan perheeseen sukuluettelon perusteella, mutta sillä ei ole meille suurtakaan merkitystä, jos emme henkilökohtaisesti tunne suvun muita jäseniä ja ennen kaikkea "perheenpäätä" - Jeesusta Kristusta - ja Isää. Uudestisyntymisen kautta, uskoontulon seurauksena syntyy elävä yhteys ei vain suvun "päämieheen" vaan myös perheen muihin jäseniin . Kun uskon Jeesukseen ja olen ottanut hänet henkilökohtaiseksi vapahtajaksi, tunnen todella kuuluvani Jumalan perheeseen ja iloitsen siitä ja nimestäni sukuluettelossa.

Palaan sinne metsäpolulle. Ihailen ja ihmettelen puiden mahtavia juuria. Paksut, vahvat juuret pitävät hengissä ja pystyssä nuo suuret puut. Joillakin puilla - kuten männyllä - on voimakas ja syvälle maahan ulottuva pääjuuri, toisilla - mm. kuusella - lähempänä maanpintaa laajalle levittyvä pintajuuristo. Nimenomaan tällaisten kuusen juurien yli me polulla kuljemme ja saamme varoa, ettemme kompastu! Yhtä kaikki juurien kautta puut ja kaikki kasvit saavat elämälle välttämättömiä ravinteita ja vettä. Puut myös pysyvät pystyssä juuriensa ansiosta, eivätkä usein voimakkaatkaan tuulet niitä kaada. 

Mekin tarvitsemme juuret. Ne sukujuuret, joista edellä kerroin, jotta tiedämme, keitä olemme ja keitä oli ennen meitä, keitä on kanssamme nyt. Tarvitsemme hengelliset juuret, jotta tiedämme, mistä kaikki on saanut alkunsa, kuka on meidät luonut ja kuka kaipaa meitä luokseen taivaan kotiin. Juuret syvälle Kristukseen, jotta saamme elämän vettä ja muita ravinteita. Ilman juuria kaadumme ja kuolemme.

"Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava." Kol. 2:6-7

Juuret syvälle uskon antajaan ja ylläpitäjään. Juuret syvälle Jumalan sanaan, Isän Testamenttiin. Juuret syvälle jopa kallioon - Kristus-kallioon. Silloin uskomme on vahvalla pohjalla, se pääjuuri - niin kuin männyn paalujuuri - pitää meidät pystyssä, eivätkä elämän ja monenlaisten oppien ja aatteiden tuulet voi meitä kaataa. 

* Sulo Halmisen 1.5.2010 pitämä saarna löytyy Audiopankista ja voit avata ja kuunnella sen tästä: (aihe) - Audiopankki

Teksti ja kuvat: Tarja Dejanova