Kesäkuntoon!

Näin talven kuukausina on hyvä käydä kuntosalilla treenaamassa itseään kesäkuntoon. Itse olen myös pyrkinyt silloin tällöin käymään salilla. Nuorempana kolmekymppisenä innostuin salilla käymisestä enemmänkin ja kävin siellä ihan tosissani. Halusin kehittyä. Aluksi tulokset eivät kasvaneet toivotulla tavalla. Tätä pohdin yhdessä kuntosalin konkareiden kanssa. Kokeneemmat totesivat, että en syö tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein. Lisäsin ravinnon määrää ja söin useammin ja treenasin lujemmin. Tulosta alkoi tulemaan ja sain uusia henkilökohtaisia ennätyksiä, kunnes muutamien vuosien jälkeen paikat hajosivat.

Oikea käsi kipeytyi niin pahasti, että lääkäri sanoi, että nyt on viisainta lopettaa koko kuntosalilla käynti. Tuli pitkä tauko harjoituksiin. Sain kuitenkin olkapään kuntoon ja pystyn nyt treenaamaan, mutta en enää samalla tavalla kuin ennen.

Kun olin treenaamassa, mieleeni nousi ajatus: kuinka armollinen on Jumala, että meidän pelastuminen ei ole kiinni teoista, vaan yksin armosta.

Kun ajattelen omaa treenaamista kuntosalilla, kuinka opin saamaan tuloksia tekemällä ja toimimalla tietyllä tavalla ja kuinka nyt voin vain todeta, että en pysty sitä saavuttamaan. Vaikka haluaisinkin, olkapää ja kädet eivät sitä kestäisi. Jäljelle jää vain kivulias raskas raadanta ja alistuminen siihen, että se on minulle mahdotonta.

Yhtä mahdotonta meidän on saavuttaa pelastus tekojen kautta. Yhtä raskaaksi käy myös meidän toiminta omassa voimassa. Jumala ei halua, että meidän hengellinen elämä olisi raskasta suorittamista. Riittää, että me tullaan päivittäin ristin juurelle ja annetaan oma elämämme Jeesukselle. Annetaan pois oma tahtomme, itsekkyys, ylpeys, itsekorotus ja maailman rakkaus ja pyydetään syntimme anteeksi, ”minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2.Kor.12:9).

Meillä voi olla paljonkin tehtäviä, ilman että se tuntuu raskaalta. Itse olen hiljattain saanut uusia tehtäviä seurakunnassa. Muutaman kerran, kun olen yrittänyt katsoa pidemmälle mitä tiettyihin tehtäviin kuuluu, totesin, että enhän minä näihin pysty. Silloin olen kuullut ajatuksen, jossa kehotetaan pysymään yhdessä askeleessa kerrallaan, siinä, jota olen parhaillaan ottamassa. Kehotetaan olemaan murehtimatta siitä, mikä ei ole vielä tämän hetken askel. Aikanaan Jumala kyllä valmistaa ja varustaa jokaiseen askeleeseen siihen tarpeellisella tavalla.

Näin me voimme toimia kiitollisin mielin ristin juurelta käsin murehtimatta asioita, jotka eivät vielä ole ajankohtaisia. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittää sen omat murheet” (Matt. 6:34).

”Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa. --- Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan” (1.Tim 1:12, 14).

Teksti ja kuva: Sami Salmela