Kevätsiivous

Ihana aamu! Kevätaurinko paistaa kirkkaana keittiöön ja valaisee sen. Aamiaispöydässä katselen ikkunasta ulos ja seuraan lintulaudalta siemeniä nappaavia tiaisia ja varpusia. Tuleepa sinne aterialle tikkakin, joka jää napostelemaan pitkäksi aikaa eikä anna vuoroa aroille pikkulinnuille.

Sitten katseeni siirtyy siitä, mitä näkyy ikkunan takaa, itse ikkunaan. Siis ikkunanlasiin. Miten likainen se on! Pitäisi pestä - jo pitkään olen odottanut sopivaa

hetkeä ikkunoiden pesuun, mutta tässä sitä ollaan ja yhä odotetaan... Kevätaurinko paljastaa likaisten keittiön ikkunoiden lisäksi tahrat kaappien ovissa, villakoirat seinän vierustalla,  rasvaiset jäljet lieden ympärillä. Yhtäkkiä aurinkoisen aamun ihanuus on poissa, tilalle on tullut tekemättömien töiden ahdistus. Hoidamme kyllä viikkosiivouksen säännöllisesti, joten meillä on perussiisti koti. Mutta nyt sain näkyvän muistutuksen, että se ei riitä, välillä on tarpeen perusteellisempi puhdistus.

Kevätsiivousta taitaa kaivata myös kehoni. Uskottelen itselleni, että pidän huolta terveydestäni: liikun, syön terveellistä kasvisruokaa, pyrin nukkumaan ja lepäämään riittävästi, en stressaa asioista. Silti tunnen, että jotakin pitäisi tehdä toisin tai enemmän. Makeanhimo on taas vallannut minut, herkuista on vaikea kieltäytyä. Unirytmi on sekaisin -milloin en saa illalla unta, milloin taas herään aamuyöstä enkä pysty nukahtamaan uudelleen. Liikuntakin on melko yksipuolista, pelkät kävelylenkit eivät riitä ylläpitämään ikääntyvän kehon kuntoa. Kodin kevätsiivouksen lisäksi voisi olla hyvä pitää kunnon puhdistava paasto ja sen myötä rukata vähän arjen tottumuksia.

Entä mieleni ja sieluni - henkinen ja hengellinen hyvinvointi? Onko silläkin elämän osa-alueella puhdistuksen ja uudistuksen tarvetta? Kuinka helppo onkaan tuudittautua siihen, että kaikki on hyvin. Minähän luen Jumalan sanaa, käyn kirkossa, rukoilen, turvaan Jumalaan, en ole riidoissa ihmisten kanssa. Samoin kuin ikkunoiden likaisuus ja pikku hiljaa kasvavat villakoirat nurkissa jäävät helposti huomaamatta, omien ajatusten, asenteiden ja toimintatapojen vääristyminen voi olla niin huomaamatonta, että suunnan korjaus jää tekemättä. Kunnes sitten Jumalan lähettämä Pyhän Hengen valo - "vanhurskauden aurinko" - osuu sisimpääni ja paljastaa kaiken sen lian ja saastan, joka pitää siivota pois.

Olen kiitollinen Jumalan lähettämistä muistutuksista  - niin kodin, kehon kuin sisimpäni siivoamisen suhteen! Vielä ei ole liian myöhäistä, siivous on mahdollista. Ikkunoiden pesun ja muun kodin siivouksen voin hoitaa omin voimin, mutta kehon siivoukseen - paastoon ja tottumusten muutokseen - tarvitsen Jumalan antamaa tahdonvoimaa ja apua. Ja sitten se hengellinen puhdistus - se taitaa olla kokonaan Jumalan tekoa, onnistuu ainoastaan Pyhän Hengen johdolla ja voimalla. Minun täytyy vain kutsua häntä ja antaa Jumalalle lupa toimia minussa!

Tilanne ei ole toivoton, mutta pitkään ei kannata lykätä vaan on parasta tarttua toimeen nyt. On niin helppo löytää verukkeita - Sananlaskujen kirjan laiskurin tapaan: "Laiska sanoo: 'Ulkona on leijona, minut tapetaan keskellä toria'." (Snl. 22:13) ja olla ryhtymättä siivoukseen silloin, kun saa siihen kehotuksen. Mutta Raamatusta löydän myös kannustavan viestin, jota voin  - vaikkakin ehkä vähän ontuen - soveltaa tässä kohtaa:

"Sanoohan hän: Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut" Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä."  2. Kor. 6:2

Kevät on jo vaihtunut kesään, mutta silti nyt on sopiva aika - nyt on perussiivouksen aika!

Teksti ja kuva: Tarja Dejanova