Kun linnut valmistautuvat lähtöön…

Tänään pysähdyin katselemaan erikoista näkyä ikkunani takana. Puu oli aivan täynnä lintuja! En tiedä, mitä lintuja ne olivat, sillä en muista nähneeni samanlaisia aikaisemmin.

Ne lauloivat kauniisti ja hyvin innokkaasti. Tuntui aivan siltä kuin ne olisivat keskustelleet keskenään jostakin tärkeästä asiasta. Välillä joku lennähti oksalta toiselle, mutta ei kovin kauas. Kaikki pysyivät yhdessä, aivan kuin ne olisivat odottaneet jotakin.

Tätä vilkasta keskustelua jatkui melko pitkään. Sitten tapahtui jotakin hämmästyttävää: yhtäkkiä, aivan samalla hetkellä, kaikki linnut nousivat siivilleen ja lensivät pois. Yhdessä. Kuin yhteisestä sopimuksesta.

Jäin katsomaan tyhjentynyttä puuta ja miettimään, olinko juuri nähnyt muuttolintujen kokoontumisen ennen niiden pitkää matkaa etelään. Samalla mieleeni nousi toinen ajatus.

Eikö meidän kristittyjenkin pitäisi kokoontua yhteen ennen Jeesuksen toista tulemista ja suurta kotiinlähtöämme?

Miten ihanaa olisikaan, jos mekin voisimme olla kaikki yhdessä! Kaikki seurakuntalaisemme. Myös ne, jotka joskus kulkivat kanssamme uskon tietä, mutta ovat vuosien varrella etääntyneet seurakunnasta tai Jumalasta. Kaikki lapsemme, heidän perheensä, ystävämme ja läheisemme.

Kuinka toivoisinkaan, ettei yksikään heistä jäisi pois!

Linnut näyttivät tietävän, milloin oli aika kokoontua ja milloin lähteä. Ne eivät jääneet yksin oksilleen, vaan nousivat siivilleen yhdessä.

Me emme tiedä Jeesuksen tulemisen päivää emmekä hetkeä. Mutta tiedämme, että hän on luvannut tulla takaisin ja viedä omansa kotiin.

Jeesus sanoi:

”Minun Isäni kodissa on monta huonetta. [...] Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh. 14:2–3)

Entä jos Pyhä Henki jo nyt valmistaa meitä suureen kotiinlähtöön ja kutsuu meitä osallistumaan tähän kokoamistyöhön? Hän kutsuu, herättelee ja kokoaa ihmisiä yhteen. Hän koskettaa sydämiä, herättää kaipauksen Jumalan puoleen ja muistuttaa taivaallisesta kodista, johon meitä odotetaan.

Ja mikä ihmeellisintä, Pyhä Henki haluaa käyttää tässä työssä myös meitä! Hän voi laskea sydämellemme jonkun ihmisen, jota emme ole nähneet pitkään aikaan. Hän voi kehottaa meitä soittamaan, lähettämään viestin, kutsumaan mukaan tai yksinkertaisesti rukoilemaan jonkun puolesta.

Ehkä juuri meidän ystävällinen sanamme, lämmin kutsumme tai uskollinen rukouksemme voi olla se väline, jonka kautta Pyhä Henki koskettaa jonkun sydäntä.

Me emme voi pakottaa ketään tulemaan takaisin. Mutta voimme rakastaa, kutsua, rukoilla ja pitää ovet avoinna. Pyhä Henki tekee sen, mihin meidän voimamme eivät riitä.

Jeesuksen tullessa kaikki hänen omansa kootaan yhteen. Kuten Paavali kirjoittaa: 

”Sitten meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan.” (1. Tess. 4:17)

Tämä lintuparvi toi mieleeni myös erään vanhan hengellisen laulun, jota kuulin usein lapsuudessani kotiseurakunnassani Ukrainassa. Laulun sanat ovat jääneet sydämeeni vuosikymmenten ajaksi. Tänään, katsellessani lintujen lähtöä, ne palasivat jälleen mieleeni.

Pyysin tekoälyä kääntämään laulun sanat venäjästä suomeksi, ja mielestäni käännös onnistui kauniisti. Haluan jakaa tämän laulun sanat myös teidän kanssanne.

Tässä on runon suomennos, jossa olen pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen runon kauneuden, hengellisen sanoman, tunnelman ja mahdollisuuksien mukaan myös rytmin ja loppusoinnut.

Muuttolinnut kauas käy, 

Haikeus vain sydämeen jäi. 

Kauan katson niiden tietä, 

Usva peittää taivaan sieltä. 

Mutta linnuille ei rajaa, 

Mikään ei voi niitä estää. 

Halki taivaan kohti etelää 

Lintuparvet kiitää lämpimään.

Yli korjattujen peltojen, 

Ohi kiireen ihmisten, 

Ohi vihan, kyynelten, 

Ohi uhkien ja murheiden. 

Kauas kiitää lintuparvi,

Kutsu kuuluu myrskyn halki. 

Kohti taivaan kodin rauhaisaa 

Kaipaa sieluni nyt vaeltaa.

Vuodet lentävät pois näin, 

Haikeus jää sydämeeni päin. 

Kauan katson niiden tietä, 

Usva peittää taivaan sieltä. 

Mutta murhetta en tunne, 

Ikuisuuden valo kutsuu luokse. 

Lentäkööt kuin lintuparvet nuo 

Vuodet tähtien taa valon luo.

Vuodet lentävät kauas pois, 

Ilman Jumalaa – voi, jos niin ei ois! 

Kerran koittaa tuomion hetki, 

Luojan edessä päättyy retki.

Ystäväni, älä aikaa hukkaa, 

Tee nyt liitto Herran kanssa. 

Silloin sielus linnun lailla saa 

Lentää maahan, missä valo ainiaan.

Teksti ja kuvat: Liia Kaitanen