Lenin vai Jumala?

Kasvoin maassa, jossa uskonto ei ollut suosittu. Koulussa opetettiin evoluutioteoriaa, opetettiin, ettei Jumalaa ole, ja meidän suurin ihanteemme oli Lenin. Muistan, että meidät opetettiin laulamaan isänmaallisia lauluja siitä, kuinka ihanaa meidän on elää tässä maassa, jossa on Suuri Johtaja, joka on avannut meille tien valoisaan tulevaisuuteen. Tässä ovat yhden sellaisen laulun sanat: "Lenin on aina elossa, Lenin on aina kanssani, Lenin on kohtalossani, Lenin on sinussa ja minussa." Muistan, että nämä laulut saivat minut aina surulliseksi, mutta silloin en ymmärtänyt miksi. Meidän piti mennä kouluun samanlaisissa koulupuvuissa, jotta emme erottuisi toisistamme, meillä oli punaiset huivit tai solmiot kaulassa, ja rinnassamme oli oltava Leninin kuvalla varustettu merkki. Kummallista kyllä, monet lapset haaveilivat vierailusta Moskovan Punaisella torilla, käynnistä mausoleumissa, jossa he voisivat nähdä Leninin muumion. Se oli niin suosittua, että mausoleumiin oli aina pitkä jono. Leninin monumentteja oli jokaisessa kaupungissa. Mutta kun Ukraina irrottautui Neuvostoliitosta, näitä monumentteja alettiin purkaa. Kotikaupungissani  Leninin muistomerkkiä ei voitu pitkään aikaan poistaa, koska paikallisen kommunistisen puolueen ihmiset päättivät vuorotellen valvoa monumentin luona, jotta sille ei tapahtuisi mitään. Muistan, kuinka myös minun tätini oli päivystysvuorossa ja pelkäsi kovasti, että muistomerkki saatetaan poistaa. Mutta se ei silti auttanut, vaan 5,5 metriä korkea ja noin 5 tonnia painava patsas purettiin.

Kommunismin kaatumisen myötä meillä alkoi olla evankelioimiskampanjoita, ja kun minut kutsuttiin tilaisuuksiin, otin kutsun iloisesti vastaan. Näissä tilaisuuksissa opin paljon mielenkiintoista Jumalasta, ja lisäksi kuulin kaunista laulua, jossa ylistettiin Jumalaa. Se kuulosti minusta erityiseltä. En ainoastaan ymmärtänyt, että Jumala elää, vaan tunsin sen. Hän on lähellä, hän on rakastava ja hän on todella ylistyksen arvoinen! Tämä tunne täytti minut sisältäpäin ja halusin myös laulaa Jumalalle. Tuntui kuin näkymätön pilvi olisi laskeutunut päälleni ja käärinyt minut rakkauteen. Kun sukulaiseni saivat tietää, että minusta oli tullut uskovainen, he alkoivat arvostella minua ja yrittivät jatkuvasti saada minut muuttamaan mieleni, mutta ymmärsin jo eron elävän Jumalan ja mausoleumissa olevan epäjumalan palvomisen välillä. Kukaan perheestäni ei tukenut minua. Kaikista sukulaisistani vain isoisoisäni oli ollut uskovainen, mutta hän ei silloin ollut enää elossa.

Halusin todella lukea Raamattua, mutta tuolloin näitä kirjoja oli hyvin vähän. Uudet ystäväni lahjoittivat minulle Uuden testamentin ja psalmit. Tämä kuningas Daavidin kirjoittama psalmien kirja oli ensimmäinen tutustumiseni Raamattuun.

Daavid syntyi Betlehemissä, samassa kaupungissa, jossa Jeesus-lapsi syntyi muutama vuosisata myöhemmin, vajaan kymmenen kilometrin päässä Jerusalemista. Hän oli vaatimaton paimenpoika, joka teki tavanomaista työtä, lauloi omia sävellyksiään. Hänellä oli runoilijan ja säveltäjän lahja, hänen psalminsa olivat Jumalan itsensä innoittamia, ja hänestä tuli myös Israelin kuningas. Näin kuuluisa kristitty kirjailija Ellen White kirjoittaa Daavidista: ”Siellä yksinäisyydessään Daavid pääsi luonnon ja Jumalan yhteyteen ja sai kokea laumoja paimentaessaan vaaroja ja niistä vapautumista, murhetta ja iloa. Ne eivät ainoastaan ​​muovanneet hänen luonnettaan ja vaikuttaneet hänen vastaiseen elämäänsä. Israelin suloisen laulajan psalmeina ne tulisivat kaikkina tulevina aikoina virittämään rakkautta ja uskoa Jumalan kansan sydämissä ja ylentämään heidät lähemmäksi hänen alati rakastavaa sydäntään, jossa kaikki hänen luotunsa elävät." (Kirjasta "Patriarkat ja profeetat", luku 62 ”Daavid voidellaan kuninkaaksi”)

Psalmi 138

1 Daavidin virsi. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni, veisaan sinun kiitostasi jumalien edessä.

2 Minä rukoilen sinua kumartuneena sinun pyhään temppeliisi päin ja kiitän sinun nimeäsi sinun armosi ja totuutesi tähden; sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa.

3 Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua: minun sieluni sai voiman.

4 Herra, kaikki maan kuninkaat ylistävät sinua, kun kuulevat sinun suusi sanat.

5 Ja he veisaavat Herran teistä, sillä suuri on Herran kunnia.

6 Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa.

7 Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua.

8 Herra vie minun asiani päätökseen. Herra, sinun armosi pysyy iankaikkisesti; älä jätä kesken kättesi työtä.

Daavidin psalmit ovat edelleen suosikkini Raamatussa ja niitä lukiessani opin rukoilemaan. Rukouksessa olemme yhteydessä Luojaan ja rukous tulee aina aloittaa kiitoksella ja ylistyksellä. Tietysti rukouksessa ilmaisemme myös pyyntömme, mutta kun luotamme Jumalaan, se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla passiivisia. Teemme omasta puolestamme kaiken mahdollisen, ja Jumala tekee mahdottoman. Psalmit auttoivat minua myös vaikeuksissa. Niitä lukiessani huomasin, että Daavid joutui monta kertaa elämässään vaikeisiin olosuhteisiin, joita hän kuvaili lauluissaan, mutta jokaisen surullisen psalmin jälkeen seuraa aina ylistyspsalmi. Riippumatta siitä, mitä hänen elämässään tapahtui, hän ylisti Herraa ja lauloi hänelle! Kuinka toivonkaan, että minullakin olisi sellainen usko!

Psalmi 23:1-4

1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

Psalmi 96:1-5

1 Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa.

2 Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa,

3 ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.

4 Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.

5 Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.

Daavid jätti meille psalminsa ja upean esimerkin elämästä Jumalan kanssa. Jos sielussasi on ilo, laula ja ylistä Jumalaa. Jos on surua, laulakaamme silti ja ylistäkäämme Herraa, sillä meidän Jumalamme on elävä Jumala eikä epäjumala. Hän on rakastava, hän on lähellä, hän on aina valmis tulemaan apuun.

Teksti: Olga Drahan