Linnut ja linna

Teimme vaimoni Maaritin kanssa heinäkuun alussa lomamatkan Tallinnaan ja Narvaan, jota meille oli suositeltu. Yövyimme kolme yötä Meresuu-nimisessä SPA- ja rantahotellissa. Kävimme kolme kertaa allasosastolla sekä rannalla, vierailimme myös Narvan linnassa ja kaupungissa. Saimme hyvän irtioton tavallisesta arjestamme.

Juuri ennen matkaa huomasin, kuinka Jumala johti sen edeltävän sapatin koko jumalanpalveluksen ohjelman valmistelussa. Tein perjantaina valmiiksi pari kuorosovitusta ja törmäsin siinä yhteydessä säveltäjään nimeltään Charles Hutchinson Gabriel. Kuoronjohtaja oli halunnut hänen laulunsa kuoron ohjelmistoon, ja olin siksi tutustunut mm. aiempiin versioihin laulusta "I Stand Amazed", suom. "Vaan ihme kaikista suurin". Sovitin laulun omalla tyylilläni ja totesin, että sitä voisi käyttää jumalanpalveluksessa, opettaisin sen läsnäolijoille, ainakin kertosäkeistön. Näin myös tein. Samalla syntyi idea siitä, että koko saarnaosuus rakentuisi tämän säveltäjän lauluihin ja hänen elämälleen.

Muistelin, että olin laulanut laulun "Mä miksi huolten annan" ("His Eye Is On The Sparrow") 80-luvulla, ja päätin tehdä siitä uuden version, jossa se alkoi englanninkielellä ja loppui suomenkielellä. Esitin YouTube -version kanssa uuden versioni jumalanpalveluksessa, jossa muutenkin oli esillä vuorisaarnan kohta, jossa Jeesus sanoo: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt.6:26) Laulu oli minulle hyvin tuttu, varsinkin lause ennen kertosäkeistöä: ”Kun hän varpusenkin muistaa, hän ei lastaan unhoita”, ja se oli nimenomaan Gabrielin säveltämä. Hän olikin ollut tuottoisa, 7000-8000 laulusävellystä, ja lisäksi hän oli toiminut musiikinopettajana. Omalta tietokoneeltani löytyy myös tuhansia laulusovituksia ja joitakin omia lauluja. Tunsin siis hengenheimolaisuuttaa Gabrielin kanssa!

Kun sitten lomamatkamme ensimmäisenä iltana katselimme maisemia hotellihuoneestamme, joka sijaitsi hotellin ylimmässä 11. kerroksessa ja oli todella tilava isoine ikkunoineen, ei kestänyt kauan ennen kuin huomasimme jotain hämmentävää: ihan ikkunamme lähellä lenteli paljon lintuja (pääskysiä ja lokkeja), välillä melkein osuen ikkunoihin, tai ainakin siltä tuntui. Miksi ihmeessä ne lensivät niin korkealla? Ehkä sen takia, että meille oli siunaantunut hotellihuone, jossa oli niin isot ikkunat, ja pidimme verhot auki. Kenties lämpimät ilmavirrat auttoivat niitä helposti pääsemään korkeuksiin (huomasin että välillä ne lepäsivät hotellin katon päällä, syöksyen sieltä alaspäin). Vai halusiko Jumala kertoa meille, kuinka hyvin hän on kaiken luonut? Jo aiemmin matkallamme, autolautalla, huomasimme, kuinka lokit lentelivät laivan tahdissa Helsingistä Tallinnaan, nekin varmasti hyötyen ilmassa olevista nousuvirroista, ja ainakin etsien ruokaa. Jumalan luomat ja niin taitavat! Myös rannalla pääsimme melko lähekkäin mm. lokkien kanssa.

Narvassa on mielenkiintoinen linna. Se oli varsinkin toisessa maailmansodassa kärsinyt suuresti, mutta sitä oli entisöity ja korjattu, ja nyt se tarjosi oikein museona hienoja nähtävyyksiä. Se oli niin lähellä rajaa, että olisimme varmaan voineet heittää kiviä Venäjän puolelle, mutta tunsimme olevamme turvassa. Olihan linna rakennettu turvaksi jo aikoja sitten, kun alueella vuosisatojen aikana vuorotellen liikkuivat tanskalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset. Linnan seinätkin olivat noin 2 metriä paksut, niin aika paljon ne varmasti kestävät.

Psalmi 46 on tuttu luettuna ja laulettuna, ja siinä kerrotaan, että Jumala on linnamme, vahva ja suojeleva. Mutta kyllä Narvan linnassakin oli turvallista olla, ainakin tänä kesänä vierailumme aikana. Jumalan suojeluksessa olemme kyllä ihan koko ajan ja siitä voimme aina kiittää Häntä!

Teksti: Boris Källman

Kuvat: Maarit ja Boris Källman