Minari

Katselin rouvan kanssa Yle Areenasta Oscarilla palkitun elokuvan Minari (USA 2020). Koskettavan kauniissa selviytymistarinassa nelihenkinen korealaisperhe koettaa aloittaa uuden elämän 1980-luvun Arkansasissa. Maatilan perustaminen ja korealaisten vihannesten ja hedelmien kasvattaminen ei suju kuin Strömsössä. Tulevaisuuden rakentamiseksi hikeä, kyyneleitä ja pettymyksiä riittää. 

Katsoja jännittää, miten perheen pienelle, sydänvikaiselle pojalle käy. Monica-äiti turhautuu raadantaan ja haluaa palata lastensa kanssa takaisin Kaliforniaan. Kun kotiin ilmestyy Koreasta hänen omapäinen Soonja-äiti, sekoittuvat perhekuviot yhä enemmän. 

Niille, jotka haluavat todistaa Jeesuksesta tavalla, joka herättää ihmisten mielenkiinnon, elokuvassa on poikkeuksellinen esimerkki.

Isä-Jacobia vihannesten kasvattamisessa auttaa uskovainen mies, jolla on toisenlainen tapa viettää sunnuntaita. Kun kyläläiset kokoontuvat kirkkoon, hän puolestaan lähtee kävelemään maantien reunaa pitkin kantaen harteillaan kookasta puuristiä. Mies herättää tietysti huomiota ja saa osakseen pilkkaa. 

”Tämä on minun jumalanpalvelukseni”, mies selittää.

Elokuvan jälkeen keskustelemme näkemästämme. Entä jos Lohjalla minä näin pääsiäisen alla lähtisin kotoani Ojamolta, kantaisin  parimetristä puuristiä läpi kaupungin aina Rukoushuoneelle asti ihmisten katseet niskassani?

”Taas joku hullu liikkeellä!”

 ”Eikö tässä maassa saada noita uskovia kuriin!”

 ”Hei, tuohan näyttää siistiltä! Tuohon Jeesuskin joutui.”

Länsi-Uusimaan tekstareissa olisi puolesta ja vastaan -kirjoituksia. Ehkä lehti haastattelisi minua. Saisin kertoa, miksi kannan ristiä joka sapatti kirkolle. Joku tulisi kysymään, miten hän voi pelastua.

Australiassa Brisbanen keskustassa näimme parrakkaan miehen, joka kovalla äänellä julisti Herran päivän olevan tulossa. Viime kesänä Tukholmassa kohtasimme tilanteen, jossa nuori mies kovaäänisen takana pyysi ihmisiä tekemään parannuksen elämässään. 

Danielin kuvapatsaan esillä pitäminen kuuluu samaan sarjaan huomion herättämiseksi Raamatun totuuksille. Kuten myös kissan ottaminen katuevankeliointiin.

Mitä keinoja maailman evankelioimiseksi käytetäänkin, yksi on ylitse muiden: omakohtainen todistaminen Jeesuksesta eli miten minusta tuli hänen oppilaansa. Se on se risti, jonka Vapahtaja asettaa seuraajansa kannettavaksi. Ei enempää. Sitä ristiä saa ja tulee levittää Pyhän Hengen antamin voimin.

Teksti: Jorma Katainen

PS. Niin, mikä se Minari on? Se selviää elokuvan 1:05:10 kohdasta eteenpäin.