Minun äitini

Äitini on paras. Tajusin sen liian myöhään. Yritin monta vuotta muuttaa häntä, kouluttaa häntä uudelleen, todistaa hänen olevan väärässä. Mutta hän opetti minulle kaiken, istutti uskon Jeesukseen, piti minusta aina huolta ja valmisti minut itsenäiseen elämään. Hän teki aina parhaansa muiden hyväksi, ja hänelle oli epätavallista kiinnittää huomiota itseensä. Jopa silloin, kun hän ei enää pystynyt kävelemään, hän ei mielellään pyytänyt apua eikä halunnut rasittaa ketään ongelmillaan. Pyörätuolissa istuen hän leipoi heikoilla käsillään meille piirakoita ilahduttaakseen meitä. 

Hän osasi odottaa. Aina kun tulin, hänellä oli valmiina jotain minulle ja perheelleni lahjaksi. Hän opetti minua laittamaan ruokaa, siivoamaan, pitämään kodin järjestyksessä, pesemään pyykkiä ja silittämään, hoitamaan kasvimaata ja säilömään talven varalle, ompelemaan ja korjaamaan vaatteita, neulomaan ja virkkaamaan, hoitamaan siipikarjaa, soittamaan mandoliinia, harmonikkaa ja pianoa, laulamaan kuorossa, kirjoittamaan kirjoituskoneella, maalaamaan taloa ja laittamaan tapetteja, pukeutumaan tyylikkäästi pienillä varoilla ja kattamaan pöydän kauniisti, istumaan ja seisomaan suorana, kirjoittamaan päiväkirjaa ja tekemään taidealbumeja, lukemaan ja laskemaan,  rukoilemaan aina ja olemaan luovuttamatta vaikeuksissa... Luetteloa voisi jatkaa.

Herra on todella siunannut minua antaessaan minulle äitini. Ymmärrän, ettei kaikilla ole ollut tätä etuoikeutta. Mutta silti useimmilla meistä on ollut äiti. Ja jos jätämme syrjään hänen puutteensa ja keskitymme kaikkeen hyvään, saamme aikaan pitkän listan. Ja se lista on aina keskeneräinen, sillä vasta ikuisuudessa paljastuu kaikki se hyvä, mitä hän teki. Kun ajattelemme ikuisuutta, puhumme usein siitä, kuinka Jumala paljastaa kaikki ihmisten synnit. Mutta minä uskon, että ikuisuudessa Jumala näyttää meille kaiken sen hyvän, mitä emme eläessämme huomanneet tai arvostaneet.

Tuomitessaan meitä Jumala ei katso vain sitä, mitä pahaa olemme tehneet, vaan myös sitä, mitä hyvää olemme jättäneet tekemättä. Emme nähneet, emme huomanneet, meillä ei ollut aikaa, emme pitäneet tärkeänä, pidimme itsestäänselvyytenä. Myös äitejämme kohtaan. Kun ajattelen tätä, mieleeni nousee Jesajan kirjan jae 66:13: "Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan." 

Ja vielä Jesaja 49:15: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda."

Taivaallinen Jumala ei ole ainoastaan Isä, vaan myös Äiti – huolehtiva, ohjaava, lohduttava, sairaan lapsen vierellä istuva ja hänen kanssaan kärsivä. Huomaammeko kaiken sen, mitä Hän tekee meille joka päivä – kuten äiti – odottaen meitä, lahjoittaen meille kaiken, mikä on meille hyväksi, ja kärsivällisesti opettaen meitä? Hän kuuntelee valituksemme ja parantaa haavamme. Mitä olisimme ilman Häntä?

Mitä olisimme ilman äitejämme?

Kiittäkäämme Jumalaa koko sydämestämme tästä suuresta lahjasta, jonka hän on antanut kaikille - äidistä.

Teksti: Liia Kaitanen

Kuva: Liia Kaitasen albumi