Miten tullaan uskoon?

(Kaksi kristittyä keskustelee.)

– Oletko miettinyt, ihminenkö se löytää Jumalan, vai Jumala ihmisen?

– Mielestäni Jumala on aina aloitteentekijä. Jeesus sanoo sen hyvin selvästi. ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni omin avuin, vaan Isän, minun lähettäjäni, pitää vetää häntä." (Joh. 6:44) Paavali puolestaan kirjoittaa: ”Pelkästä armosta hän on antanut uskon ja pelastanut teidät. Ette voineet itse pelastaa itseänne, pelastus on Jumalan lahja. Se ei perustu tekoihin, jottei kukaan voisi rehennellä.” (Ef. 2:8–9).

– Noin minäkin uskon. Jumala rakastaa meitä ja haluaa olla yhteydessä kanssamme. Hän se minutkin veti puoleensa. Aloin lukemaan Raamattua, ja ymmärsin, että ”Usko perustuu siihen, mitä olemme kuulleet, ja me olemme kuulleet, mitä Kristus sanoo.” (Room. 10:17).

– Onko Jumalalla muita lähestymistapoja kuin Raamatun kautta?

– Uskon, että on monenlaisia. Jumala katsoo meitä yksilöllisesti ja räätälöi jokaiselle oman tavan vetää ihminen yhteyteensä. Usein hän käyttää kanavanaan toisia kristittyjä. Minulle kävi niin. En ollut varsinaisesti kiinnostunut uskonnoista, vanhempani olivat ateisteja ja puhuivat negatiivisesti kristillisyydestä ja uskovista. Tulin varautuneeksi uskonasioihin. Mutta kerran satuin tilanteeseen, jossa oli menossa katuevankeliointiaktio. Nuori nainen kertoi vakuuttavasti uskoon tulostaan ja rauhasta, jonka oli löytänyt Jeesuksessa. Jäin miettimään, voiko Jumala sittenkin olla olemassa. 

– Mitä sitten tapahtui?

– Tilaisuuden jälkeen menin juttelemaan naisen kanssa. Hän kertoi seikkaperäisesti elämästään, pahoista vaikeuksistaan ja siitä, miten Jeesus oli auttanut hänet ulos niistä. Hänkin korosti sitä, että Jumala löysi hänet, ei hän itse siihen ollut pyrkinyt. Kun palasin kotiin, otin ensi töikseni Raamatun ja luin, mitä nainen oli suositellut lukemaan. Seuraavana iltana menin naisen antamaan osoitteeseen, jossa oli kristittyjä koolla ja sain opetusta uskoon tulemisesta.

– Minkälaista opetusta siellä annettiin?

– Kirkon sivuhuoneessa oli menossa kurssi kristinuskon alkeista. Opetus keskittyi Jeesukseen, hänen elämäänsä ja ristinkuolemaansa ihmisen edestä, ja siihen, mitä tapahtuu, kun ihminen jättää elämänsä hänelle. Puhuja painotti, että olemme kaikki syntisiä, mutta että armo on sitä, että voi saada anteeksi ja muuttua. Tämä kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä. Tutustuin ryhmässä toisiin ja tunsin itseni hyväksytyksi. 

– No, mutta upeaa, että uskalsit mennä sinne!

– Aluksi minua kyllä pelotti. Mutta kun tajusin muidenkin olevan etsimässä elämäänsä tarkoitusta, rohkenin kysellä mieltäni askarruttavista kysymyksistä. Minun kohdallani tämä ”ryhmäterapia” oli hyvin hyödyllinen vaihe uskoon tulossani. Kotiin palattuani vaistosin, että elämässäni on tapahtumassa jotakin outoa, mikä hiukan arvelutti. Jumala kutsui minua.

– Uudestisyntyminen on prosessi, joka sinun kohdallasi alkoi naisen todistuksesta ja sitä seuranneesta yhteydestä seurakuntaan ja Raamatun tutkimiseen.

– Niin, itse asiassa se alkoi jo aikaisemmin. Juuri ennen katuevankeliointi-kokemusta olin pohtinut, miksi elän ja mikä on minun elämäni tarkoitus. Ryhmässä minun puolestani rukoiltiin. Silloin tunsin voimakasta halua jättää elämäni Jeesukselle. Ryhmää johtava mies otti minut erilleen ja kysyi, mitä aion tehdä Jeesukselle. En voinut kuin vastata, että haluan ottaa hänet Vapahtajakseni. Ja korostan, että päätökseni ei tapahtunut vain järkitasolla, koin sydämessäni, että Herra kutsui minut yhteyteensä. 

– Ihanaa! Minun uskoontulooni taas liittyi voimakas synnintunto. Minulle oli kertynyt paljon asioita, joita häpesin, tunsin koko ajan jonkin asteista syyllisyyttä, ne painoivat omaatuntoani. Sanoin jopa, että Herra, en edes tiedä kaikkia syntejäni, ole minulle armollinen. Kun tunnustin syntini Herralle, Raamattu vakuutti, että saan kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Opettelin ulkoa tämän lupauksen: ”Jos taas tunnustamme syntimme, antaa uskollinen ja oikeudenmukainen Jumala ne meille anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

– Vahva kokemus sinullakin! Tästä huomaamme, että Jumala ei etsi täydellisiä ihmisiä, vaan häntä koko sydämestään etsiviä.

– Ja itselleen rehellisiä.

– Uskoontulo on siis kaksisuuntaista: toisaalta Jumala etsii ja toisaalta myös ihminenkin etsii. Kun hyvin käy, kadonnut löytyy ja pelastuu synnin, kuoleman ja vihollisen vallasta Jumalan valtakuntaan. Minkä neuvon sinä antaisit sellaiselle, joka haluaa tulla kristityksi?

– "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Koputtakaa oveen, niin se avataan teille." (Matt. 7:7). Kuka tahansa ja missä tahansa tarttuu tähän Jeesuksen lupaukseen, ”koputukseen” vastataan.

–  Kiitos Herralla, ettei hän väsy etsimään kadonneita!

Raamatun lainaukset: UT 2020

Teksti: Jorma Katainen

Kuva: Publisher Lab