Mutahoito

Olimme heinäkuussa lomareissulla mieheni kotimaassa Bulgariassa. Kiertelimme eri puolella maata ja ihailimme Jumalan luomaa kaunista luontoa monessa paikassa. Vietimme myös muutaman päivän Mustanmeren rannalla. Lomakohteeksemme siellä valikoitui hieman yllättäen Pomorien kaupunki rannikon eteläosassa.

Tuolla alueella mm. valmistetaan merisuolaa: suuriin altaisiin ohjataan merivettä, joka pikkuhiljaa haihtuu kuumassa auringonpaisteessa ja jäljellä jää harmaanvalkoista suolaa. Auringonpaahde oli meidänkin siellä ollessa todella kuumaa, päivälämpötilat kun liikkuivat enimmäkseen 35 ja 40 asteen välillä. Onneksi mereltä puhaltava tuuli toi vilvoitusta ja olo oli hieman helpompaa kuin sisämaassa. Ja meriveteen pääsimme myös uimaan ja kuumuutta karkuun, mutta jalkapohjia polttavalle rantahiekalle ei kyllä yhtään tehnyt mieli jäädä aurinkoa ottamaan, paremminkin etsimme varjoa.

Toinen asia, josta Pomorie on tunnettu, on mutahoidot. Suola-altaiden läheisyydessä on järvi tai laguuni, jonka merestä erottaa pitkä kannas (tai kynnäs). Järven vesi on erittäin suolaista ja sen pohjasta nostetaan hoitomutaa. Kaupungissa toimii hoitolaitos, jossa annetaan erilaisia suola- ja mutakylpyjä ja -hoitoja. Mutta järven läheisyydessä on useammassakin paikassa mahdollisuus myös omatoimisiin ja ilmaisiin mutakylpyihin ja järveen pääsee vapaasti huuhtomaan mudan pois tai muuten vain nauttimaan suolaisen veden parantavasta ja elvyttävästä vaikutuksesta.

Ensimmäisten päivien aikana katselimme ja ihmettelimme mustaksi itsensä ”sotkeneita” ihmisiä tuon järven lähellä. Keskustelimme joidenkin kanssa siitä, mitä apua he ovat saaneet käsittelystä. Kenellä iho-ongelmat ovat helpottaneet, kenellä nivelsäryt vähentyneet - vaikutti siltä, että muta auttaa moneen vaivaan. Jonkun mielestä auttaa, jos siihen uskoo…

Pohdiskelin mielessäni, miten ihmeessä tuollainen ”lika” voi olla hyväksi. Yleensä se sotkee, mutta nyt se hoitaa. Mieleeni tuli lian määritelmä, johon tutustuin töissä opettaessani puhdistusalan suomea ammatillisessa koulutuksessa. Se meni jotenkin näin: ”Lika on jotakin ainetta väärässä paikassa.” Ja näinhän se on: hiekka uimarannalla tai lasten hiekkalaatikossa ei ole likaa, mutta eteisen lattialla se on; mehu juomalasissa ei ole likaa, mutta pöydällä tai paidalla se on. Muta lasten käsissä tai vaatteissa on likaa, mutta hoitokääreissä tai mutakylvyssä ei 😊 

Ja pitihän minunkin sitä kokeilla – tosin hyvin hillitysti. ”Mutasin” siellä rannalla käteni kyynärpäihin asti, annoin mudan kuivua ja sitten kahlasin järveen huuhtomaan sen pois. Ja tuntuihan iho sen jälkeen pehmeältä, sileältä ja puhdistuneelta! Ehkä ensi kerralla kokeilen jo kokovartalohoitoa.

Tämä mudan näennäinen ristiriitaisuus sai minut ajattelemaan kristinuskon yhtä suurinta asiaa. Raamattu puhuu siitä, että Jeesuksen veri puhdistaa (Hepr.9:13-14). Jos joskus olet yrittänyt pestä veritahraa pois vaatteesta, niin tiedät kyllä, miten vaikeaa se on – ainakin, jos veri on ehtinyt kuivua. Miten sitten veri voi puhdistaa - sehän sotkee?

”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:7) Uskon mysteeri – Jeesuksen veri vuoti hänen haavoistaan Golgatan ristillä ja siksi me voimme saada syntimme anteeksi ja puhdistautua syyllisyydestä. Vanhan liiton aikaan tarvittiin eläinuhrien verta, jotta synnit saatiin anteeksi. Sitten tuli Jeesus, joka uhrasi itsensä ja lunasti kuolemallaan meidät vapaaksi synnin seurauksesta eli lopullisesta kuolemasta, vuodattamalla verensä hankki meille anteeksiannon. Näin veri puhdistaa ja pelastaa. Ja se toimii tänäänkin. Uskotko?

Teksti ja kuvat: Tarja Dejanova