Perun matka

Olen jo pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut inkojen valtakunnasta ja mitä siitä on jäljellä. Varmaan olen pienenä nähnyt dokumentteja tai kuvia entisestä inkojen mahtikaupungista Machu Picchusta vihreine pengermineen ja osittain hyvin säilyneiden raunioidensa kanssa.

Tilaisuus tehdä matka Perun nähtävyyksille avautui sopivasti 30 avioliittovuoden kunniaksi, kun olin vapaana vuorotteluvapaalla työstäni Toivonlinnassa. Näin ollen valmistauduimme Maaritin kanssa ikimuistoiseen matkaan koko syyskuun ajan ja pääsimme lentomatkalle lokakuun alussa. Matkamme oli pakettimatka sisältäen vierailut monella paikkakunnalla, osittain patikoiden, osittain siirtyen busseilla ylös lähes 5 kilometrin korkeuteen. Myös paikallista junaa käytimme pari kertaa.

Lima, Arequipa ja Cusco olivat osa niistä paikkakunnista, joissa vierailimme. Kaikkialla pystyi näkemään suuremman voiman - Jumalan - läsnäoloa, vaikka inkat kutsuivat luoja-jumalaansa eri nimellä (lisäksi heillä oli äitimaa, aurinkojumala ja muita ”jumalia”). Espanjalaisten valloittajien mukana katolilaisuus oli tullut jäädäkseen: riippuen siitä keneltä kysyttiin, katolilaisten osuus väestä oli 60 – 90 prosenttia. Suuriin kirkkokuntiin kuuluvat myös adventistit, joita maassa on monta sataa tuhatta. Näimme pari kertaa adventtikirkkoja, mutta emme tiiviin ohjelmamme vuoksi päässeet niissä vierailemaan.

Hyvin monessa kirkossa, katedraalissa ja jopa basilikakatedraalissa oli nähtävänä mahtavia maalauksia, paljon kultaa ja hopeaa sekä tietenkin paljon patsaita. Huomasimme Jeesuksen patsaita Cuscon ylätasangolla ja kirkoissa, välillä tummaihoisina. Kirkkomaalaukset edustivat usein katolilaisia ja kristillisiä oppeja, mutta näimme myös pari isoa maalausta viimeisestä ehtoollisesta, jossa lihana syötiin paikallista herkkulihaa - marsua. Tätä eläintä kasvatetaan paljon Perussa. Muita suuressa arvossa olevia eläimiä olivat härät, kondorit, käärmeet, puumat sekä villaiset laama-eläimet.

Synkretismiä eli uskontojen yhteensulautumista oli huomattavissa lähes kaikkialla. Katolilaisiin ja inkaseremonioihin osallistutaan yhtä lailla. Perussa monet osaavat vielä puhua vanhojen inkojen kieltä ketšua, ja inkojen uskontoon viittaavia asioita pystyimme näkemään usein. Inkoilla oli suuri kunnioitus luontoa kohtaan, onhan maassa paljon tulivuoria sekä sade- ja kuivakausia, jotka ovat muovanneet inkojen elämää tiettyyn suuntaan. Maanjäristyksiä tapahtuu niin usein, että emme edes huomanneet pientä sellaista, mutta oppaamme oli huomannut sellaisen eräänä aamuna.

Inkat olivat keksineet tavan rakentaa isoista ja tarkkaan hiotuista kivistä niin horjumattomia rakenteita (käyttäen hiukan vinosti seisovia seiniä, jotka paikoitellen vielä olivat paikoillaan) etteivät isotkaan maanjäristykset niitä pystyneet horjuttamaan. Myös isoilla kulmakivillä oli suuri rooli rakennuksissa. Espanjalaiset olivat hävittäneet ja uudelleen rakentaneet monet rakennukset, ja yleensä niiden rakennelmat rikkoontuivatkin heti ison maanjäristyksen sattuessa. Tuli mieleeni Raamatun kertomus siitä, miten rakentaa talonsa tukevalle alustalle, erona tässä tapauksessa itse inkojen rakenteiden tukevuus.

Ns. kelluvilla saarilla, jotka on rakennettu totora-kaisloista, ihmiset elivät kuten suomalaiset ennen vanhaan, toki saariympäristössä, saaden ruokaansa mm. kaisloista ja kalastamalla, sekä itse ylläpitäen saariaan. Heidän kielensä on vanha aymara-kieli. Toki heillä oli nykyään käytössä aurinkosähköä ja Titicaca-järvellä laajasti oleva netti. Mutta aikamoiselta alkuperäiskansalta he vaikuttivat, vaikka turistit ovat tuoneet heille ihan uutta tulonlähdettä.

Matkamme aikana tutustuimme mm. irlantilaisiin, muiden Pohjoismaiden matkustajiin ja oikeastaan kaikkiin muihin paitsi suomalaisiin. Peru on kuitenkin vierailemisen arvoinen maa, suosittelen lämpimästi ainakin kerran elämässä matkustamaan sinne. Ruta del Barroco Andino galleriaan pääset vierailemaan alla olevasta nettilinkistä (mikäli ei avaudu, valitse koko linkki ja kopio selaimen osoitekenttään).

Terveisin Boris ja Maarit

https://rutadelbarrocoandino.com/archivo-fotografico/

Teksti, video ja kuvat: Boris Källman