Pianon ihme

Kävin marraskuun lopussa Toivonlinnan avoimen musiikkiopiston (TAM) kokouksissa Villa Ljunghällissä. En voinut välttyä huomaamasta Villan mustan Yamaha pianon epävireyttä, kun osa soitinoppilaista kävi tunneillaan soittamassa juuri ennen ensimmäisen kokouksen alkua. Sovittiin, että virittäisin pianon joulukuun alussa, kun minulla joka tapauksessa olisi asiaa paikan päälle, tai viimeistään 13.12., kun illalla olisi vuorossa kauden päättäjäiskonsertti. Viikko ennen sitä tuli myös pyyntö korjata pedaalin kiinnitys ja narina, ja tiesin, että myös pianon ”nuottiteline” oli jo pitkään ollut löysä. Koska 8.12. illalla olin menossa kuorokonserttiin soittamaan urkuja, ajattelin, että käväisen koululla katsomassa tilannetta, viritän ja korjaan pianon ja lähden siitä illan konserttiin. Kaikki tämä kuulosti vuorotteluvapaaltani sopivan helpolta kiireettömässä aikataulussa - olinhan ennenkin korjannut ja virittänyt pianoja useasti.

Olin koulun alakerrassa ennen puolta päivää ja huomasin, että Jumala jostain syystä näki hyväksi minun olla siellä, sallien useiden teknisten vaikeuksien ilmestyä juuri silloin. Tultiin myös hakemaan yläsalin flyygeliä korjattavaksi ja ”sattumalta” olin juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa avustaen pianon noutajaa oikealle paikalle - ja muistelin, kuinka niin usein muulloinkin Jumala oli järjestänyt minun kauttani apua oikeaan aikaan oikeassa paikassa jollekulle tarvitsevalle. Yksin toiminut ja hyvin taitava pianokuljetusfirman mies sai flyygelin kyytiin ja matkalle korjauspajaan. Tapasin myös muutamia henkilökuntaan kuuluvia ja totesin, että useilla oli pinna hiukan kireällä koulun jouluvalmistelujen takia ja muutenkin kiireidensä keskellä. Onneksi pystyin ainakin osittain auttamaan muutaman akuutin asian kanssa.

Totesin ainakin sihteerille ja vt. rehtorille, että kun tästä vasta iltapäiväksi klo 15 aikaan pääsen Villaan (ensin siis meni noin 3,5 tuntia koulun yllättäviä asioita hoitaessa - se siitä ”käväisemisestä koululla”), niin olen aivan varma, että Villassa asiani hoituisivat hyvin. Jotenkin aavistin että näin tulee käymään. Mutten voinut aavistaa Jumalan suurta yllätystä minulle!

Kiinnitin pedaalin alatangossa kiinni olevan yläputken paikalleen ja jouduin teippaamaan putken kiinni myös alhaalta varmuuden vuoksi. 10 minuuttia ja helppo homma. Sain myös narinan loppumaan, kun keksin laittaa pehmustetta pedaalin ja pianon pohjan väliin, kiristin yhtä toista pedaalia, ja tähänkin meni korkeintaan 10 minuuttia.  Lopuksi kiinnitin muutamilla vanhoilla ns. Mekano-rakennussarjan osilla pianon nuottitelineen tukevammin kiinni. Olin huojentunut siitä, ettei näihin mennyt kuin 25 minuuttia yhteensä. Viritykseen olisi vielä aikaa ainakin kaksi tuntia, joten kiirettä tulisi sen kanssa.

Sitten pianon ihme valkeni minulle: pianon vire oli itsestään parantunut 2-3 edellisen viikon aikana! Vaikutti ensin siltä, että vire oli vain tasaantunut, ja ajattelin sen johtuvan lämpötilan nostamisesta Villassa. Marraskuussa se iso sali, missä piano on, oli tuntunut aika kylmältä, nyt hiukan lämpimämmältä. Mutta kun testasin vireen korkeuden, totesin suureksi yllätyksekseni, että se oli jopa tainnut nousta marraskuisesta (pianon vire laskee aina ajan myötä, ja epätasaisesti laskenut piano kuulostaa epävireiseltä). Soitin vielä asioista tietäville kysyäkseni, onko joku virittänyt pianon viime aikoina, mutta näin ei ollut asian laita. Koko loppupäiväni liikuin kuin leijaillen ilmassa - konsertissakin soitto meni hyvin - kiitollisena Jumalan ihmeellisestä toiminnasta asioiden korjaamiseksi. Sitten muistin, miten aikoja sitten olin pitänyt saarnoja huonolla suomen kielellä (kun en kieltä vielä osannut hyvin) pahoittaen mieltäni mm. kieliopillisista virheistäni (ja puutteellisesta sisällöstä), vain kohdatakseni saarnojen jälkeen ihmisiä, jotka tulivat kiittämään mainiten, että saarnani oli koskettanut! Ja näin keksin selityksen, tai ainakin teorian tähän, ja ehkä myös pianon ihmeeseen?

Ääni on itse asiassa vain värähtelevä ilmamassa, joka kohtaa vastaanottajan (eli kuulijan) tärykalvon saaden senkin värähtelemään ja kuuntelijan aivot tulkitsemaan, mitä hän kuulee värähtelyjen seurauksena. Kyseessä on puhdasta fysiikkaa (ja akustiikkaa). Ja miksei Jumala, joka muutenkin on ilmojen Herra, miksei hän myös hallitsisi fyysistä ilmaa ja muokkaisi (joko matkalla ilman värähdellessä tai kuulijan aivoissa) sitä, mitä sanomme ja kuulemme, sopivassa tilanteessa rohkaisevaksi, hyvältä kuulostavaksi ja tarpeelliseksi johonkin elämäntilanteeseen juuri sopivaksi/kuunneltavaksi sillä hetkellä. Musiikkitieteestä tiedän, että musiikkiin liittyy paljon tunteita, ja että jokainen omalla tavallaan kuulee ja kokee musiikin. Olkoon tämä rohkaisuksi kaikille, jotka taistelevat sanallisen ulosantinsa kanssa: Jumala voi suurestikin muokata sanojasi ja viestiäsi vastaanottajalle hyödyksi ja vahvistukseksi. Me teemme vain oman osamme, ja Jumala huolehtii muusta!

Oli siis tilanne miten päin tahansa, Jumala itse viritti pianon puolestani helpottaakseen kiirettäni sinä päivänä, tai hän salli lämpötilojen vaihtelujen saada aikaiseksi tasapäisesti viritetyn pianon fysiikan lakien avulla, ehkä hiukan muuttaen niitä (pianon vire kun ei tietääkseni juuri koskaan nouse, mutta nyt oli noussut), niin huomasin taas kuinka Jumala pitää huolen meistä joka tilanteessa. Vielä lopuksi omakohtainen vinkki: on joskus mahdollista, kun etukäteen esim. kiitämme Jumalan hyvyydestä tai uskomme hänen apuunsa, että hän tekee vielä yllättävämmän ihmeen kuin tällaisen pianon ihmeen, ja saamme kokea jotain parempaa kuin odotimme etukäteen. Ja viimeistään ikuisessa elämässä näin käy, onhan Raamatussa sanottu: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” 1. Kor. 2:9.

Teksti ja kuvat: Boris Källman