Polvistuminen muuttaa rukousta

Hiljattain näin YouTubessa lyhyen videon, jossa sanottiin, että pukeutuminen muuttaa käytöstä. Rennot vaatteet tekevät rennommaksi ja juhlalliset vaatteet tuovat käytökseen arvokkuutta. Sopivilla työvaatteilla omistautuu työhön paremmin kuin vaatteilla, joita pitää varoa.

Tuo video oli vain osa sosiaalisesta mediasta pursuavaa virtausta, jota tulvii vasten kasvoja kun avaa YouTuben tai TikTokin. Helposti suurin osa tarkoituksettomasta selailusta jää merkityksettömäksi ajan tuhlaukseksi.

Jostain syystä tuon lyhyen videopätkän ajatus jäi pyörimään mieleeni ja se sai hengellisen näkökulman. Muistan, kuinka nuoruudessani jumalanpalveluksiin pukeuduttiin aina parhaimpiin vaatteisiin, mitä kaapista löytyi. Vaatekaapissa oli oma kohtansa ”kirkkovaatteille”.  Nykyään kirkkoon saatetaan pukeutua mukavuus ja käytännöllisyys edellä. Itse olen toiminut aivan samalla tavalla, jos kohdallani ei ole palvelutehtävää. Jos pukeutuminen vaikuttaa käytökseen, ehkä ei ole aivan yhdentekevää kuinka saavumme kirkkoon kaikkivaltiaan Jumalan, Kuningasten Kuninkaan ja Herrain Herran kasvojen eteen.

Toinen huomio nuoruusvuosiltani 80-luvulta nousi mieleeni. Lähes poikkeuksetta seurakunta polvistui rukoukseen. Toki rukousasento oli vapaa ja sitä se saa olla edelleenkin. Ikääntyminen ja monet vaivat voivat vaikuttaa rukousasentoon ja se on aivan ymmärrettävää. Olemmeko tässäkin asiassa nykyään mukavuuspainotteisia?

Jos kerran pukeutuminen vaikuttaa meidän käytökseemme, kuinka sitten rukousasento vaikuttaa meidän rukoukseemme? Varmasti on oikein ja hyvä rukoilla työtä tehdessä ja autoa ajaessa riippumatta asennosta. Sanotaanhan Raamatussakin ”rukoilkaa lakkaamatta” (1.Tess. 5:17).

Päivässä on kuitenkin hetkiä, tai ainakin olisi hyvä olla, jotka ovat aikaa henkilökohtaiselle rukousyhteydelle Jumalan kanssa. Se on kahdenkeskistä aikaa Luojamme seurassa. Näissä hetkissä esimerkiksi itse vetäydyn yksinäiseen paikkaan, sammutan valot ja polvistun maahan. Hämärässä hiljaisessa huoneessa suljen silmäni, painan pääni alas ja liitän käteni yhteen. Hiljennyn hetkeksi ja avaan suuni puhuakseni ääneen: Isä, kaikkivaltias Jumalani… 

Rukousasento vaikuttaa käytökseen ja se vaikuttaa myös rukoukseen. Asento jo itsessään on merkki nöyrtymisestä, sanat vain todistavat ja vahvistavat sen: olen tosissani, tarkoitan sitä mitä sanon. Asento on myös merkki kunnioituksesta. Jumalan läsnäolo notkistaa jokaisen polven ja tekee myös siitä paikasta tuon hetken ajaksi pyhän paikan.

Niin pukeutuminen kuin polvistuminenkin on jokaisen henkilökohtainen asia. Ihmiset ympärillä eivät näe eivätkä tiedä kanssakulkijan elämäntilanteita tai syitä kunkin tilanteen pukeutumiselle tai syitä käytökselle rukouksessa.  Tärkeintä on jokaisen oma sydämen tila. Se ei ole kiinni vaatteista, polvistumisesta tai mistään muistakaan ulkoisista tekijöistä. Eikä se ole kenenkään ihmisen arvioitavissa. Jokainen on vapaa toimimaan oman sydämensä palon mukaisesti, mutta on ehkä hyvä tiedostaa, että pukeutuminen vaikuttaa käytökseen ja polvistuminen muuttaa rukousta.

Room. 14:11

– Niin totta kuin elän, sanoo Herra,

jokainen polvi on notkistuva minun edessäni

ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.

Filippiläiskirje 2:10-11

Jeesuksen nimeä kunnioittaen

on kaikkien polvistuttava,

kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava

Isän Jumalan kunniaksi:

»Jeesus Kristus on Herra.»

Teksti: Sami Salmela

Kuva: Pixabay/Pexels