Pysähdy ja luo

-       Hei äiti, joko mä kerroin sulle lasten uusista harrastuksista? Esikoinen haluaa oppia soittamaan kitaraa ja kuopus innostu menemään ukulele-tunneille ja myös kuoroon.

-       Ai mut sehän on hienoa! Musiikki on niin ihana lahja.

-       Joo, ne on kumpikin ihan innoissaan. Toki mietittiin sitä, onko aikaa ja varaa tohon kaikkeen entisten harrastusten lisäksi. Mut kyllä mä ajattelen, et on kuitenkin tärkeetä antaa lapsille mahdollisuus kehittää taitojaan ja oppia uutta, käyttää luovuutta, mitä Jumala on antanut. Se on sellaista pääomaa, jota sitten aikuisena arvostaa ja niistä taidoista on iloa itselle ja ehkä muillekin.

Äidin ja tyttären puhelinkeskustelu jatkui muiden kuulumisten lisäksi myös erilaisista ”keittiöfilosofian” aiheista rönsyillen sinne tänne.

Kristittynä meidän pitäisi olla mukana tekemässä aitoa, elävää, todellista, meistä kumpuavaa kulttuuria. Ihan vaan itseämme varten ja omaksi iloksi tai joskus myös muille jaettavaksi. Niin helposti jäämme passiivisen kuluttajan rooliin, nautimme valmiiksi hiottuja, viimeisen päälle sliipattuja ”täydellisiä” elämyksiä netin, television, teatterin, urheilun, kirjallisuuden, musiikin maailmassa. Nappia painamalla tai ruutua klikkaamalla usein toisella puolella maailmaa tuotettu keinotekoinen massaviihde vyöryy meidän kotiimme ja silmiemme eteen, koukuttaa meidät sekä muokkaa arvojamme ja ajatusmaailmaamme samalla kun se kasvattaa tekijöidensä pankkitiliä.

Voisimmeko sen sijaan tehdä itse? Osaammeko enää tässä valmiiksi tehtyjen kulutushyödykkeiden ja -turhakkeiden maailmassa nauttia tekemisestä, ei vain valmiista lopputuloksesta? Mitä jos sen sijaan, että ostan ja otan vastaan jonkun toisen ideoiman ja tekemän valmiin tuotteen, alankin tehdä itse. Teen käsilläni – kudon, neulon, ompelen, muovailen, veistän, maalaan. Leivon ja kokkaan, muokkaan puutarhaa, kylvän siemeniä. Luon musiikkia – laulan, hyräilen ja soitan – en ehkä erityisen hyvin, mutta aidosti, omalla tavallani, itselleni. Omia sävelkulkuja ja sanoja tai olemassa olevia lauluja. Tekemisen iloa, luovuuden lennokkuutta, onnistumisia ja epäonnistumisia. Itse tehtyä, oman oloista ja näköistä, rosoista, aitoa, elävää, kotoista. Kiittäen Jumalaa kaikista kyvyistä.

Jumala on Luoja, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen (1. Moos.1:26). Siispä meilläkin on kyky luoda – ei tietenkään samalla tavalla kuin Jumala loi sanallaan tyhjästä ja antoi elämän – mutta me voimme monin tavoin muovata olemassa olevaa materiaa uuteen muotoon ja uuteen käyttötarkoitukseen. Voimme luoda arjen tarpeisiin tai taidetta, saada aikaan kauneutta. Jumala on antanut meillä kykyjä ja lahjoja, joita meidän tulee käyttää ja kehittää, omaksi ja toisten iloksi sekä Jumalan kunniaksi. Jos me kristityt emme käytä näitä lahjoja emmekä luo kulttuuria ja viihdettä – itsellemme ja joissain tapauksissa myös toisille – niin kyllä maailmasta löytyy tekijöitä, jotka täyttävät meiltä tyhjäksi jäävän ”tilan” omien arvojensa mukaisella kulttuurilla ja viihteellä. Ja sitä sitten tarjotaan ja tuputetaan kaikkialla, myös meille ja meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Luovuus pääsee esille silloin, kun pysähdymme. Kiire ja jatkuva liikkeellä olo pakottaa meidät tarttumaan valmiiseen, helppoon ja nopeaan ratkaisuun. Anna itsellesi aikaa ihailla ja ihmetellä! Opeta lapsesi ja lastenlapsesi pysähtymään ja viipymään elämän ihmeiden ääressä ja luonnon keskellä. Iloitse ”tyhjistä” hetkistä ja anna lapselle tylsää aikaa, jota ei täytä jokin valmis viihdyke. Silloin mielikuvitus ja luovuus saa mahdollisuuden ja tilaa toimia.

Milloin viimeksi istuit puiston penkillä, kannon nokassa tai rantakivellä ilman mitään erityistä tekemistä? Milloin olet maannut nurmikolla, kalliolla tai vaikkapa lumihangessa katsellen taivaalle ja antaen ajatusten kulkea ja aivojen ja kehon levätä? Kuuletko linnunlaulun, tikan koputuksen, tuulen huminan ja lehtien kahinan? Luonto viihdyttää, rauhoittaa ja hoitaa, jos annamme sen tulla lähelle. Vai kuljetko kaiken sen kauneuden ohi kiireen sokaisemana tai kuulokkeiden kuurouttamana? Milloin viimeksi ihailit pilvien muotoja ja liikkeitä tai auringonlaskua? Milloin pysähdyit laskemaan leppäkertun pisteitä tai seuraamaan muurahaisen aherrusta? Raamatussa ei turhaan ole kehotuksia tarkkailla luontoa ja ottaa siitä opiksi:                  

Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. (Sananlaskut 6:6)

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt. 6:26)

Pysähtyessämme katsomaan ja kuuntelemaan me myös havahdumme kiittämään ja ylistämään Jumalaa, kaiken Luojaa. Evoluutio-oppi on tässä ajassa lähes vienyt arvostuksen Luojaa kohtaan, mutta kun pysähdymme luonnon ihmeiden ja kauneuden ääreen, nousee kiitos mieleemme ja huulillemme ihan itsestään. Ja luovuus alkaa kukoistaa.

Teksti ja kuvat: Tarja Dejanova