Pysäköintikiekon opetus

Lokakuu 2023 Helsingin Vuosaaressa.

Pysäköin Peugeotini kadun varteen, käännän pysäköintikiekon osoittamaan saapumisaikaa. On neljä tuntia aikaa asioida. Palaan hyvissä ajoin – en suinkaan siirtämään autoani, vaan kääntämään kiekkoa uudelleen neljäksi tunniksi. 

 – Tuskin pysäköinninvalvoja sitä huomaa, päättelen. 

”Pysäköinnin alkamisaikaa ei saa pysäköintikiekon käyttövelvollisuuden voimassaoloaikana muuttaa.” (Liikenne- ja viestintäministeriön asetus 2015) 

Oikea menettely on siirtää auto toiseen paikkaan ja laittaa pysäköintikiekkoon uusi saapumisaika. ”Älä siirrä kiekkoa, anna toiselle paikkasi”, neuvoo opaste.

Yksi teko ei määritä koko ihmistä, mutta kertoo jotakin hänen suhtautumisestaan ”turhiin” sääntöihin. Asetinko edelle oman mukavuuteni muiden autoilijoiden mahdollisuuteen käyttää pysäköintipaikkaa? Halusinko välitöntä hyötyä ajattelematta seurauksia?

On yleisinhimillistä mennä aidan matalimmasta kohdasta.

Kristitylle rehellisyys on tärkeä periaate, joka nousee Raamatusta. Niinpä valehtelemisesta varoitetaan. ”Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen.” (Kol. 3:9)

Raamatussa on kertomuksia, joiden perusteella valehteleminen voi olla perusteltua. Rahab piilotti israelilaiset vakoojat luokseen. "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat.” (Joos. 2:4) Valehtelija-Rahab mainitaan yhtenä uskonsankareista (Hepr. 11:31). Hän toteutti Jumalan suunnitelmaa valehdellessaan voidakseen suojella vakoilijoita.

Kiusaus olla epärehellinen voi sattua kenelle tahansa. Silloin on hyvä kysyä itseltään edistääkö teko oikeudenmukaisuutta, Jumalan kunniaa ja Jeesuksen luonnetta.

Omatuntoni alkaa syyttää. Päätän jatkossa olla toimimatta vilpillisesti. 

Päätökseni jälkeen tunnen rauhaa ja kiitollisuutta.

”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

Teksti ja kuva: Jorma Katainen