Tuntuuko joskus siltä että tie eteenpäin tai vaikkapa meneillään oleva projekti pysähtyy? Elämässä ei pääse eteenpäin eivätkä rukoukset auta? Ehkä Jumala haluaa opettaa meille kärsivällisyyttä tai luottamusta Häneen. Itse olen niin eteenpäin menevä - ja usein vauhdilla - että tästä varmaan minun tapauksessani on kyse.
Tie, kulkureitti tai vastaava voi joskus oikeasti olla ”tukossa”. Tuorein tällainen tapahtuma oli tiistaina huhtikuun lopussa, kun lumisade yllätti kaikkialla. Pääsin kouluun, jossa olen työssä, mutta sen jälkeen alkoi kuulua kummia: bussit myöhästelivät ja liukastelivat, ja jossain vaiheessa bussi, joka kohtasi tieauran, ei mahtunut sen ohitse eikä tieaurallekaan käynyt hyvin: molemmat liukuivat osittain vastakkaisiin ojiin ja jäivät sinne. Tämä ei vielä ollut suuri ongelma seuraavien tuntien aikana, kun varovaisesti ajaen ainakin henkilöauto mahtui niiden välistä. Ongelma tuli tietoomme iltapäivällä, kun ilmoitettiin, että hinausauto jonkun ajan päästä tulee vetämään ojissa seisoneet kulkuvälineet ylös tielle, ja silloin tie olisi totaalisesti poikki eikä kiertotietä ollut. Minä rukoilin, että ehtisin pois alta (käynnille kotipaikkakunnallani), ja niin siinä kävikin. Mutta jotkut muut jäivät hiukan myöhemmin joksikin aikaa jumiin. Tämä tapahtuma oli kuitenkin vain pieni vastoinkäyminen, joka selvisi saman päivän aikana eikä kukaan loukkaantunut.
Pahemmin kävi meille kotopuolella, kun syksyn pienen pieni keittiövuoto ensin oli saatu kuivattua ja osittain uudet kalusteet asennettua, vanhojen keskelle. Uusittu tiskikone alkoi käyttäytyä todella omituisesti: se heitti poistovetensä, jopa ruoantähteitä, ylös altaaseen, joka ei myöskään vetänyt vettä alaspäin kovin hyvin. Vaikka juuri tiskikone ja allas sekä putket oli uusittu viimeisen päälle. Joskus harvoin tie alaspäin aukeni, ja suurella lorauksella vesi oikein vauhdilla syöksyi alas. Mutta yleensä se jäi moneksi minuutiksi lillumaan. Tätä mystistä ongelmaa pohtiessamme ilmeni myöhemmin uusi ongelma kodissamme: pesukoneemme ei poistanut vettä, vaan jäi junnaamaan vedenpoistovaiheessa. Me putsasimme kaikki putket ja sihdin, ja kaikki näytti hyvältä … mutta poistovesi ei vieläkään poistunut. Tutkimme ongelmaamme, ja vahvimpana vaihtoehtona alkoi näyttäytyä mahdollinen piirikortin viallinen toiminta. Nukuttuamme yön yli suuntasin poikani kanssa pesukoneostoksille, olihan vanha kone jo pessyt hyvin 4 - 5 vuotta, ehkä sen ei kuulunutkaan toimia pidempään. Ylpeinä kannoimme uuden koneen sisälle, asensimme sen paikoilleen ja testasimme sitä. Alkuvaiheet menivät hyvin, mutta vedenpoiston aikana sekin pysähtyi, toki nyt jo päästäen viheltävän äänen (jonka paikallistimme pieneen ilmareikään poistoveden putken alkuosassa). Oliko uusi kone ostettu turhaan?
Monta sunnuntaipäivää peräkkäin selvitimme näitä ongelmia, ja loppujen lopuksi alkoi näyttää siltä, että ongelmat ovat syvemmällä. Selvisi myös, että vanha pesukone oli ehjä (kuten uusikin), tukos oli seinän sisällä. Rassattuamme seinässä olevaa putken osaa törmäsimme esteeseen, mutta ajattelimme, että se varmaan oli vain liian terävä kulma. Vääränlainen kulma tiskikoneen putkissa oli myös epäilyksemme. Meni viikko tai kaksi, ja yhtäkkiä, saman päivän aikana molemmat ongelmat poistuivat, ainakin hetkellisesti.
Kuvassa näkyvä epämääräinen, noin 25 senttiä pitkä umpinainen klöntti irtosi monen yrityksen jälkeen seinän sisäputkesta, ja vihdoin pesukoneemme toimi. Eräs ystävämme, putkimies, tuli hetken päästä katsomaan keittiötämme. Hän raapi ensin päätänsä ja tuli loppujen lopuksi samaan tulokseen kuin me: seisova ilma (ilmalukko) tukkii veden poistamisen jossain. Erilaisten viritelmien jälkeen kyllä vesi poistui, mutta valui nyt liitoksista läpi, päätyen lattialle. Viimeisenä keinona avasin kaikki putket, vaihdoin kokeilumielessä kahden samanlaisen tiivisteen paikat, ja kiinnitin taas kaikki putket. Näimme heti, että vuotoja ei ollut ja vesi kulki alaspäin hiukan paremmin. Parin päivän aikana ilmalukko näköjään pieneni itsestään ja nyt kaikki toimii normaalisti. Meidän monisanaisiin rukouksiin oli vihdoin vastattu! Raamattuhan kehottaa meitä rukoilemaan aina, samaten kiittämään ja ylistämään.
Viimeinen esimerkki siitä, miten tärkeätä on, että reitit eivät ole tukossa, tulee isäni viimeiseltä vuodelta. Hän valitti usein äidilleni, ettei henki kulje (itse kauhistelen jopa pientä nenän tukkoisuutta, kun ilma ei kuje normaalisti sisään ja ulos). Isäni ei selvinnyt hengissä kovin monta kuukautta tämän vaivan tai sairauden ilmestyttyä. Oli varmaan hirvittävä tunne, kuin avaruusaluksessa tai sukellusveneessä, jossa ilma on loppumassa.
Koska hengitys on meille niin tärkeä asia, olen aina pitänyt Raamatun niistä kohdista, joissa puhutaan tuulesta. Itse asiassa oma erikoisalani, musiikki, on tavallaan vain ilmassa kulkevia värähtelyjä, jotka vastaanottajien aivoissa tulkitaan musiikiksi, Jumalan lahjana meille ihmisille. Jumala antoi kovan tuulen puhallettua monien ihmeiden tapahtua (Punaisen meren halkeaminen, torvensoiton eli ilmavärähtelyjen muuria rikkova vaikutus jne). Ja tapaan ajatella, että tuuli - tai Henki - kuljettaa rukouksiamme ylös taivaan Isän luokse, kuin lentäen. Ja nähtyäni Perun kondorien lentävän ilmavirtojen päällä, en voinut kuin kiittää Jumalaa siitä, miten ihmeellisesti hän on kaiken luonut, ja miten tärkeätä on että ilma kulkee, vesi liikkuu, ja luonto uusiutuu.
Elämämme voi tuntua olevan tukossa, emmekä tiedä miten pääsemme eteenpäin. Silloin kannattaa muistaa, että Jumala on ihan paras tukosten poistaja!
Teksti ja kuvat: Boris Källman
