Siellä, missä kuu on ylösalaisin

Vuoden lopussa kävimme mieheni Sepon kanssa lomalla Brasiliassa. Syynä lähteä niin kauas oli myös halu tutustua miniäni Thaysan perheeseen, joka asuu Fortalesassa, Etelä-Amerikan Atlantin pohjoisrannalla. Tästä matkasta jäi paljon mielenkiintoisia muistoja ihan alusta alkaen.

Erityisesti valtameri: yli 8 tuntia lensimme koko ajan pelkästään Atlantin vesien yläpuolella! Siellä oli vettä niin valtava määrä, että se pisti hiljaiseksi. Ja sen jälkeen, kun asuimme hotellissa ihan rannalla ja kuuntelimme valtameren lumoavaa ääntä, katsoimme sen mahtavia aaltoja, sekin pisti hiljaiseksi ja nöyräksi. Suuri on Herramme, kaiken Luoja! Kiitos, että ”Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata” (Psalmi 104:9). Luonto tottelee Jumalan lakeja, siksi me voimme turvassa nauttia rannalla kävelemisestä ja uimisesta.

Illalla, kun aurinko laskeutui hiekkadyynien taakse, valtameren yllä syttyivät tähdet ja kuu. Kuu oli ihmeellisessä asennossa taivaan huipulla, sirppi ylöspäin. Ja sitten valtava lempitähdistöni Orion - ihan sivuttain käännettynä se loisti pimeän valtameren yllä muiden monien tähtien kanssa. ”Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra.” (Aamoksen kirja 5:8).

Trooppisessa ilmastossa kasvillisuus on runsasta ja ihan erilaista kuin pohjoisessa. Yksi mahtavimmista puista, johon olen ihan rakastunut, on mango. Jotkut mangopuista kasvavat niin isoiksi kuin pohjoisessa vanhat tammet, ja ne ovat täynnä mehukkaita ja herkullisimpia mangoja, mitä olen koskaan maistanut. Toiset mangopuut voivat olla ihan pieniä, mutta hedelmät niissä ovat melkein minun pääni kokoisia! Eri värisiä, eri kokoisia, eri tuoksuisia, eri makuisia. Kuinka paljon taidetta, tiedettä, viisautta, rakkautta ja luovuutta pelkässä mangohedelmässä! Ihailen ja palvon Sinua, Kaikkivaltias Jumala, meidän Luojamme! Ihmeellisiä ovat Sinun tekosi!

Loman aikana vietimme paljon aikaa yhdessä poikani, miniäni ja hänen sukulaisten kanssa. Yllättäen totesin, että vaikka asumme maan eri puoliskolla, meillä on niin samanlaiset arvot, tavat, intressit, huumori ym. Meidän oli helppo ja mukava olla yhdessä, vaikka yhteistä kieltä ei ollut ja Thaysan piti tulkata portugalin kielestä englanniksi. Välillä silti yritimme pärjätä ilman tulkkausta, ja usein se onnistuikin, kun käytimme enemmän kehon kieltä. Mukavin hetki oli viimeisenä iltana ennen lähtöä kotiin. Thaysan äiti päätti järjestää silloin jouluaterian ja koko perhe oli yhdessä. Rukoilimme ja kiitimme Jeesuksen syntymästä maailmaamme, ja sitten Seppo otti kitaran ja lauloimme joululauluja. Oli ihmeellinen kuoro, kun jokainen lauloi eri kielellä saman laulun: suomeksi, portugaliksi, englanniksi, venäjäksi. Löysimme paljon muitakin kuin joululauluja, joita lauloimme yhdessä, erityisesti sapattilauluja. Silloin ymmärsin, miksi meidän on niin helppo ja mukava olla yhdessä: meillä on sama Jumala, sama usko, samat arvot, sama adventistinen kulttuuri. Toki on erojakin, mutta se tuo vain rikkautta. Kiitos taas Herralle, joka on luonut myös oman kansansa, joka pitää Jumalan käskyt ja uskon Jeesukseen, vaikkapa maailman toisella puolella. Kiitos, että oli hyvä olla Brasiliassa ja myös oli hyvä tulla takaisiin lumiseen Suomeen!

Teksti ja kuvat: Liia Kaitanen