Surusanoma vai ilosanoma?

Muutama viikko sitten seurakunnassa vieraili jo eläkkeellä oleva pastori Pekka Tähti. Pekka ja kitara tuovat monelle mieleen muistoja nuorten leireiltä ja polunkävijäkerhoista (polunkävijätoiminta on adventtikirkon partiota vastaavaa toimintaa). Siellä missä on Pekka, siellä on myös laulua ja tarinoita. Ja iloa 😊

Saarnassaan Pekka pohti mm. sitä, miten me harjoitamme uskoamme. (Tämä teksti ei ole Pekan saarna tai sen tiivistelmä, vaan puheen pohjalta syntyneitä ajatuksia.) Välittyykö meistä kristityistä ja meidän toiminnastamme ilosanoma? Juuri sitähän sana evankeliumi alun perin kreikan kielessä tarkoittaa. Evankeliumi on hyvä uutinen, joka kertoo Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Se kertoo, siitä kuinka Jumala on palauttanut yhteyden Luojan ja luodun välille, tarjoaa ikuisen elämän lahjaa, anteeksiantamusta, vapautta, rauhaa, iloa ja toivoa jokaiselle ihmiselle. Noin 2000 vuotta sitten Jeesus Kristus eli, kuoli ja nousi kuolleista – Raamatun mukaan näin hän maksoi synnin seurauksen ja lunasti ihmiskunnan vapaaksi. Ja kun tämän uskot, saat kaiken tuon edellä mainitun ja lisäksi Jeesuksesta itsellesi parhaan ystävän ja matkakumppanin elämän taipaleelle.

Mutta miksi kristinusko ymmärretään nykyään niin usein surusanomaksi? Johtuuko se siitä, että kymmenen käskyn elämänohjeissa on niin monta kertaa sana ”älä”? Älä tapa, älä valehtele, älä varasta? Vai johtuuko se siitä, että puhutaan synnistä – siis jostakin pahasta, joka kuitenkin on niin houkuttelevaa? Jos evankeliumin sanomasta jää päällimmäisenä mieleen ”et saa tehdä sitä ja tätä”, niin silloin kristityt ovat epäonnistuneet evankeliumin välittämisessä. Tai jos vallitsee käsitys, että ihmisen pitää omin ponnistuksin muuttua tietyn mittapuun mukaiseksi ja hyväksi, jotta Jumala hänet hyväksyy. Näinkin kirkko joskus kauan sitten opetti, ja siksi tarvittiin uskonpuhdistus, jonka ydin oli ja on ARMO.

Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. Minun tarvitsee vain myöntää, että olen erehtyvä, puutteellinen, olen tehnyt väärin – eli Raamatun kielellä: olen syntinen. Ja kun tulen sellaisena Jumalan luo, niin hän armahtaa, antaa anteeksi ja sulkee syliinsä. Hyväksyy ja rakastaa. Ja minä saan olla vapaa syyllisyydestä ja syytöksistä. Saan kokea rauhaa ja opetella rakastamaan Jumalaa.

Eikö se ole ilosanoma?

Teksti ja video: Tarja Dejanova

Pahoittelen videon heikkoa laatua - ja myös sitä, että tällä kertaa Pekan laulu ei ole kovin iloinen.