Suvivirsi

Vanha suvivirsi on osoittanut olevansa edelleen voimissaan ja hyvin ajankohtainen ja liikuttaa ihmisten mieliä ympäri Eurooppaa. Tässä osa Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta. Lainasi Ari Mönttinen.

Milloin suvivirsi syntyi?

Vuosina 1695–1697 vallitsi Suomessa suuri nälänhätä. Talvet olivat ylipitkiä, kesällä sade ei tuntunut loppuvan ja elokuun hallayöt tuhosivat vihreäksi jääneen viljan. Tilanne oli sama myös Ruotsissa ja Virossa. Vilja-apua ei voitu saada, kun sitä ei ollut antaa.

Kun pettu, vehka ja kastunut vilja loppuivat ja kun siementä ei ollut, syötiin akanoita, olkia, niintä ja sammalta. Taloista teurastettiin kotieläimet – viimeisinä hevonen ja lehmä. Sen jälkeen oli edessä lähtö kerjääjäntielle. Suomessa menehtyi noina vuosina nälkään ja kulkutauteihin 20–30 prosenttia väestöstä.

Ensimmäinen kohtuullinen sato korjattiin vuonna 1697. Tilojen toipuminen tapahtui kuitenkin hitaasti. Suvivirsi syntyi näinä suurina nälkävuosina, kun nähtiin, miten ”taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa”. Saatiin viljaa, saatiin leipää.

Tuon ajan ihmiset joutuivat kokemaan, mitä tarkoittaa, kun kesää ei tule. Heidän kiitollisuutensa oli pohjaton, kun vihdoin oli aurinkoa, vihreyttä, lämpöä, viljaa ja leipää.

Soikoon Suvivirsi taas tänäkin keväänä kiitollisin mielin – mieluiten vanhoilla sanoilla.

Liisa Biedermann-Pekkarinen

Sierre, Sveitsi

Helsingin Sanomat 30.5.2026

Kuva: Tarja Dejanova

Ja tässä vielä virren sanat - kaikki kuusi säkeistöä.

1.Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

2.Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.

3.Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.

4.Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.

5.Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.

6.Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas.