Syksyisiä ilmiöitä

Tykkään syksystä. Luonnon värien puhkeamisesta, raittiista ilmasta, muuttolintujen matkalle valmistautumisesta ja niiden taivaalla lentämisen seuraamisesta.

Lapsuudesta asti on aina jotenkin tuntunut koskettavalta, kun näen lintuauran ja kuulen korkeudesta lintujen äänet.  Ihmettelen, miten linnut osaavat lentää tuolla tavalla, aurassa. Miksi ne lentävät juuri näin? Tutkin asiaa, ja löysin mielenkiintoisia vastauksia.

Herra Luojamme on suuressa rakkaudessaan keksinyt tämän täydellisen tavan antaa lintujen matkustaa valtavia matkoja eksymättä pois reitiltä. Jokainen lintu auttaa siipien iskuillaan heti perässään olevia lintuja lentämään. Näin auran tai kiilan muodon ansiosta koko parvi nostaa lentonopeutta vähintään 70 prosenttia verrattuna siihen nopeuteen, jonka kukin lintu voi kehittää yksilöllisesti! Tämä keventää merkittävästi lintujen kuormitusta, joten ne voivat lentää pitkiä matkoja.

Eikö se ole hyvä esimerkki seurakunnasta? Jumala tietää, että yhdessä me voimme kestää paljon pidempään ja olemme vahvempia, ja yhdessä emme eksy. Siksi Hän perusti seurakunnan, jotta ”seurakunta-aurassa” pääsemme perille luvattuun maahan.

Ja vielä: auran kärjessä lentää johtaja, vahvin ja kestävin lintu. Sen siipien sulat luovat voimakkaan ilmavirran, joka tarjoaa ylimääräistä ilmavirtaa linnulle, joka lentää sen takana. Toinen lintu helpottaa kolmannen lentoa ja niin edelleen. Vanhimmat ja heikoimmat linnut lentävät aina auran takaosassa - siellä, missä ilmanvastus on minimaalinen, parhaiten hyödyntäen ilmavirtoja, jotka syntyvät edellä lentävien linnunsiipien liikkeistä.

Kuinka siunaavaa on seurakunnassakin, kun jokainen jäsen toimii omien voimavarojensa mukaan helpottaen toinen toista! Pientenkin tekojen ansiosta yhteinen voima moninkertaistuu!

Useammin kuin kerran lentänyt ja varmasti tien tunteva vanha, mutta silti vahva lintu nousee aina auran johtajaksi. Mutta se ei ole yksin. Tuollaisia lintuja pitää olla aurassa useampia ja ne kaikki lentävät auran etuosassa. Heti kun johtaja väsyy, se astuu taaksepäin toiselle tai kolmannelle paikalle lepäämään ja toinen lintu ottaa johtajan paikan. Joten ne vuorottelevat koko matkan.

Näin pitäisi olla seurakunnassammekin. Minä olen todella kiitollinen, että meidän seurakunnassamme on tällaisia palvelijoita, jotka ottavat isoimmat ja tärkeimmät työt omille harteilleen kaikkien hyväksi. Hekin tarvitsevat lepoa, ja on hyvä, että vuorotellen he auttavat pastoria ja toinen toistaan.

On mielenkiintoista, että taivaalla lentävästä aurasta kuulemamme huudot ovat vain peräosassa lentävien lintujen ääniä. Ei, ne eivät riitele eivätkä valita. Näin ne tukevat edellä lentäviä lintuja ja kannustavat niitä, että ne jaksaisivat jatkaa. Kuinka tärkeää on myös niille, jotka seurakunnassa tekevät töitä, saada kannustusta ja tukea, tietää, että heidän puolesta rukoillaan ja heitä arvostetaan.

Jobin kirjassa sanotaan näin: ”Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.” (Job 12:7)

Teksti: Liia Kaitanen Kuva: pexels-pixabay