Takarivistä ihmisten eteen
- lohja1
- 14.11.2024
- 3 min käytetty lukemiseen
Jos jotakin tiedän itsestäni tähän ikään mennessä niin sen, että en esiinny ihmisten edessä, en puhu, en soita enkä laula.
Näin ajattelin ja sanoin ääneenkin vielä uskoon tultuani joulukuussa 2020 - noin vuosi ennen kun täytin 50 vuotta. Tämä ajatus perustui kokemukseen, elettyyn elämääni siihen mennessä.
Kun kohtasin Jeesuksen ristin juurella, Jumalan Rakkaus täytti minun sydämeni.
Mietin, miten voisin säilyttää sen, mitä olin kokenut. Ymmärsin, että ainoa mahdollisuuteni olisi palata ristin juurelle joka päivä. Käydä sama Jumalalle antautuminen läpi yhä uudestaan ja uudestaan, päivästä päivään. Heikkoudessani huokaisin Jumalan puoleen: ”En tule vain aamulla ensimmäiseksi, vaan myös keskellä päivää ja illalla viimeiseksi ja niiden välissäkin..” Siihen olen pyrkinyt tuosta kokemuksestani lähtien.
Olin antanut itseni Jumalalle, olin sopinut, että en yritä enää itse, vaan sanoin: ”Jeesus, tee sinä minun puolestani”. Rukoilin, luin hengellistä kirjallisuutta ja tutkin raamattua ahkerasti ja odotin. Odotin, että koska Jeesus alkaa toimimaan minun kauttani.
Ei kuitenkaan tapahtunut mitään.
Lukiessani silmiini osui Ellen Whiten kirjoitus Patriarkat ja profeetat kirjasta s. 230:
”Monet eivät koskaan tavoita sitä asemaa, mihin voisivat päästä, koska he odottavat Jumalan tekevän heidän puolestaan sen, mitä varten Jumala on antanut heille kykyjä, jotta he tekisivät sen itse. Kaikkien, joita Jumala pitää käyttökelpoisina, on harjaannuttava erittäin ankaran henkisen ja siveellisen kurin alaisena, ja Jumala auttaa heitä liittämällä jumalallisen voimansa inhimilliseen toimintaan”.
Silmäni aukesivat ja ymmärsin uudella tavalla tekemäni lupauksen. Ei ollutkaan niin, että olisin jäänyt odottamaan, vaan tehtävänäni on toimia. Lupasin Jumalalle, että tahdon tehdä oman osani yhteistyössä taivaallisen kanssa. Ymmärsin, että minun on otettava ne askeleet, vaikka ne olisivat pieniä ja haparoivia askeleita, se on kuitenkin minun osuuteni. Osuuteni on myös kehittää itseäni Jumalan kunniaksi tehtäviin, joihin Pyhä Henki kutsuu. Kehittää kykyjä, joita Jumala on minulle antanut, vaikka en niitä kykyjä itse osaisi edes nähdä.
Epätoivon hetkissä olen ajatellut, että kaikkeuden Luoja on minun opettajani, se on rohkaissut eteenpäin. On omaa syytäni, kun olen laiminlyönyt talenttini, siksi joudun puurtamaan monen vuoden edestä lyhyessä ajassa ja menemään ihmisten eteen kokemattomana.
Jos olisin luonut katseeni itseeni, olisin masentunut, koska ymmärsin oman heikkouteni ja rajallisuuteni. Sen sijaan loin katseeni Jeesukseen ja otin yhden askeleen kerrallaan katsomatta sen pidemmälle, sen mukaan mitä Jumala kutsui tekemään. Olen monesti kompuroinut ja kaatunut, mutta ristin juurelta käsin Jeesus on kannatellut ja nostanut takaisin ylös.
Tosiaan alkoi tapahtumaan, Jumala alkoi toimimaan heikon palvelijansa kautta.
Jumalan rakkaus alkoi polttamaan sydämessäni, niin että en voinut pitää suutani kiinni.
Hämmästyin, kun huomasin olevani ihmisten edessä kertomassa siitä, mitä Jeesus on tehnyt minun elämässäni.

Aluksi saatoin olla peloissani ja epävarma, ja jännitin todella kovasti, mutta kun menin todistamaan Jumalan teoista, en kokenut pelkoa, vaan iloa ja rauhaa. Nämä kokemukset rohkaisivat valtavasti eteenpäin, koska koin tuota samaa Jumalan läsnäoloa kuin uskoon tulossani.
Lyhyet todistukset johtivat pieniin puheisiin.
Lauluesitykset johtivat musiikkisaarnoihin.
Se, että minulla oli aina seuraava askel tiedossa, mitä kohti kulkea, mihin valmistautua, piti ja pitää minut jatkuvassa rukoustaistelussa heikkouteni tuntien. Ilman Jumalaa en tiedä mitä sanoa, kaikki tulee Herralta, toki vajavaisen ja puutteellisen palvelijansa kautta. Ilman tekoja usko muuttuu nimelliseksi kristillisyydeksi ja lopulta kuolee. Sen kuoleman olen jo kokenut, enkä halua siihen enää langeta.
Annetaan talenttimme Jumalan kunniaksi, nekin mitä ehkä itse ei osata nähdä, ja otetaan rohkeasti uskon askeleita siihen, mitä Jumala kutsuu tekemään. Se ei välttämättä aina ole helppoa, ehkä joudut monesti polvistumaan ristin juurelle heikkouden tuntien, mutta niistä uskon askeleista seuraa valtavan suuri siunaus. Uskon askeleet avaavat syvemmän suhteen Jumalan kanssa. Kun tunnet todellista tarvetta heikkoudessasi ja rukouksessasi huokaat Jumalan puoleen, jälkeenpäin pystyt näkemään, kuinka Herra on hyvä ja antaa sen, mitä tarvitset jokaiseen hetkeen.
Sananlaskut 2:2-6
Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.
Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.
Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen, sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen.
Tämä video on kuvattu Lohjalla Valo voittaa -tapahtumassa 2.11.2024. Saimme draaman avulla kertoa siitä, miten Jeesus antaa elämän sekä valon ja toivon pimeyteen. Draaman loppuosassa on Samin vahva todistus hänen uskoontulostaan. (TD)
Teksti: Sami Salmela
Kuva ja video: Sami ja Sonja Salmela




Niin koskettava näytelmä ja todistus! Kiitos paljon! Jeesus on suuri, mutta toimii niin hellästi. Ylistys hänelle!