Tipaton tammikuu vai tipaton elämä

”Ei tipaton tammikuu ole minua varten, olenhan alkoholin kohtuukäyttäjä, osaan käyttää alkoholia sivistyneesti. Hoidan velvollisuuteni ja teen työni, pidän huolta fyysisestä kunnostani ja olen hyvässä kunnossa.”

Puolustelut kyllä löytyvät, kun halutaan jatkaa omia mielitekoja.

Itselleni alkoholi oli merkittävässä osassa elämääni, vasta jälkeenpäin uskallan tunnustaa, että alkoholi hallitsi elämääni.

Uskoon tultuani (12/2020) ajattelin, että en lopeta alkoholin käyttöä. Sanoin: ”Kyllä uskovainenkin voi käyttää kohtuudella alkoholia ja varsinkaan viinistä en tule luopumaan, niin ei voi tapahtua.”

Minulle tuli kuitenkin halu pitää pääni terävänä. Siihen liittyi kahvi, alkoholi ja kaikki syöminen. Vatsani on erityisen herkkä ja kipeytyy todella helposti. Oireina ovat mm fyysinen heikkous, väsymys ja silloin ei myöskään ajatus kulje. Halusin, että ajatus kulkee, että olisin hyvässä kunnossa kertoakseni siitä, mitä Jumala on tehnyt minun elämässäni. Halusin myös olla sapattina hyvässä kunnossa mennäkseni kirkkoon.

Aloin karsimaan asioita pois elämästäni. Jätin kahvin pois, jotta pääsisin eroon närästyksestä, vaikka olin intohimoisesti nautiskellut erilaisia espressoja. Kohta huomasin, että alkoholi ei enää maistunut. Koin vastenmielisyyttä alkoholin makuun ja sen humalluttavaan vaikutukseen. Huomasin, että Jumala oli poistanut halun juoda. Kiitin siitä Jumala ja halusin kunnioittaa sitä arvokasta lahjaa, jonka olin saanut.

Ihmiset ympärillä eivät välttämättä muutu. vaikka itse muuttuisit. Nopea elämänmuutos hämmensi ympärillä olevia ja myös itseäni.

Puoli vuotta heräämisestä 12.5.2021 tuli tilanne, jossa otin alkoholia muiden takia - olihan minun syntymäpäiväni, jopa itse halusin juhlistaa sitä vanhan tavan mukaisesti. Ajattelin, että osoitan, että en ole mikään fanaattinen uskovainen, vaikka olin ollut Jumalan avulla jo monta kuukautta täysin ilman alkoholia.

Myöhemmin illalla kotona polvistuin tapani mukaan rukoukseen, mutta tuntui kuin Jeesus olisi kääntänyt selkänsä minulle. Koin, että Pyhä Henki ei ollut minun kanssani. Tuntui, että rukoukseni oli tyhjä, tuntui, että olen yksin. Säikähdin sitä eroa Jumalasta, ja se, mitä koin, tuntui pelottavalle. Sanat ”Herran pelko” saivat uuden merkityksen. Rukoilin ja rukoilin, mutta mikään ei muuttunut. Lähes puoli vuotta olin ollut lähellä Jumalaa, kokenut sydämessäni sen Pyhän Hengen läsnäolon, jonka sain, kun kohtasin Luojani, mutta nyt olin pahoittanut Pyhän Hengen omalla valinnallani miellyttääkseni itseäni ja muita.

Seuraavana päivänä jatkoin rukousta ja koin edelleen saman tyhjyyden. Ihmettelin, mitä teen väärin, vaikka olen pyytänyt jo monta kertaa anteeksi. Vasta kolmantena iltana nöyrryin kokonaan ja pyysin, että Jumala osoittaisi minulle virheen, jota en näe. Huusin Jumalan puoleen: ”En ymmärrä!”

Jumala kuuli rukoukseni ja vastasi minulle. Sain ajatuksen, jota sydämeni pohjasta seurasin. Nyt en pelkästään pyytänyt anteeksi, vaan sanoin: ”Jumalani, en enää tee niin kuin olin tehnyt, en ota enää yhtään alkoholia”. Sain taas kokea sen Pyhän Hengen läsnäolon ja ymmärsin, että on Jumalan tahto, että pysyn kokonaan erossa alkoholista. Ennen en pystynyt tipattomaan tammikuuhun, mutta nyt Jumalan avulla valitsin tipattoman elämän.

On inhimillistä puolustella omia mielitekoja ja varmasti kaikkeen siihen löytyy hyviä syitä ja jopa tutkimustuloksia, jotka tukevat valintaa käyttää alkoholia. Kokemukseni on yksinkertainen ja selkeä: alkoholi ajaa Pyhän Hengen pois.

Jumala antaa meille voiman vastustaa kiusauksia.

Pari vuotta myöhemmin 24.4.2023 olin perheeni kanssa Espanjassa Fuengirolassa.

Mukana olivat aikuiset lapseni perheineen. Olimme siellä poikani 30-vuotissyntymäpäiväjuhlan merkeissä.

Valmistin perheelle juhlaillallista. Ruoka oli viimeistä silausta vaille valmis, kun päähäni tuli hyvin voimakas halu juoda viiniä ja kaikkea mahdollista, mitä oli tarjolla. Olin ollut kaksi vuotta ilman, että alkoholi olisi kiusannut ajatuksiani juuri millään tavalla, mutta nyt jostain tuli ylivoimainen pakottava halu toimia kuten joskus olin toiminut.

Katsoin tyhjää paikkaani ruokapöydässä ja totesin itselleni, että kohta istun tuohon tuoliin enkä pysty hallitsemaan itseäni. Käänsin selän pöytään päin ja katsoin kohti hellaa, jossa oli vielä viimeisiä tarjottavia ruokia. Siinä seistessäni osoitin ajatukseni Jumalalle ja rukoilin: ”Rakas Jumalani, olen tilanteessa, jossa en hallitse itseäni. Jeesus hallitse sinä minua.”

Nostin viimeisen tarjoiluastian pöytään ja istuin omalle paikalleni, muut istuivat jo paikoillaan. Tarjoiltiin viiniä ja kohdallani kohteliaasti ilman minkäänlaista ongelmaa sanoin, että otan sen alkoholittoman oluen, jonka olin varannut itselleni.

Me emme voi välttyä kiusauksilta, mutta Jumala auttaa meidät niistä voittajiksi. Uskon, että tuona hetkenä jouduin vihollisen huolella rakennettuun ansaan, joka oli niin taitavasti sommiteltu, että sen edessä murruin. Kuitenkin jo heti ajatuksen tasolla, ennen kuin se toteutui käytännöksi, turvauduin Jumalan apuun ja ojensin kurjan itseni kokonaan Jeesukselle ja sain avun.

1. Kor. 10:13.  ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi aina luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”

Teksti ja kuva: Sami Salmela