Uskon sankareita

Talvilomaviikon alussa matkalla pohjoiseen pysähdyimme viettämään sapattia Lahdessa ja yövyimme ystäväperheen luona. Kun en yöllä oikein saanut unta, tartuin sängyn vieressä olevalta hyllyltä löytyneeseen kirjaan ja aloin lukea tarinaa Laurista. Kirja kertoi lähes uskomattoman tositarinan Lauri Jakkilasta, jonka elämästä noin 20 vuotta kului rappioalkoholistina, mutta josta tuli muiden auttaja.

”Lauria väsytti. Ei vain siksi, että hän oli valvonut tuntikausia. Häntä väsytti koko elämä: loputon harhailu kaupungin kaduilla, lojuminen siltojen alla ja porttikäytävissa. Kylmät yöt roskalaatikossa ja ainainen juoksu tenupullojen haussa. Kun juoma joskus loppui kesken ja pää alkoi selvitä alkoholin sumusta, elämän mielettömyys kaatui murskaavana hänen päälleen. Niinä hetkinä hän kaipasi vain yhtä asiaa, kuolemaa. Sitä hän oli etsinyt lukuisia kertoja ja maannut sairaalassa kuoleman kielissä.” (Tapani Suonto: Lauri, s. 13)

Sitten vuoden 1989 marraskuussa tapahtui jotakin: Lauri tuli uskoon, Jumala otti alkoholin pois hänen elämästään ja kaikki muuttui. Aivan uskomattomalla tavalla Jumala alkoi käyttää Lauria tämän raitistuttua ja vahvistuttua uskossa. Hänestä tuli sekä evankelista että laajan avustustoiminnan johtaja. Lukemattomat ihmiset ovat Laurin avulla löytäneet Jeesuksen vapahtajakseen ja yhtä lailla suuri on se ihmisjoukko, joka on saanut humanitääristä apua Suomessa, Virossa, Venäjän Karjalassa ja jopa Pohjois-Koreassa sen ansiosta, että Lauri suostui Pyhän Hengen johtoon ja Jumalan käyttöön. ”Hän tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän asettaakseen hänet ruhtinasten rinnalle” (1. Sam. 2:8) – tämä Raamatun jae todella toteutui tuon miehen elämässä.

Kirjaa lukiessa en voinut olla ihmettelemättä Jumalan armoa, rakkautta ja voimaa. Ja sitä, miten paljon voi tapahtua, kun ihminen suostuu kuuntelemaan Jumalan ääntä ja rohkeasti toimii Jumalan tahdon mukaisesti. Oma elämä alkoi tuntua niin kovin merkityksettömältä. Kuulenko minä, mitä Jumala puhuu minulle? Erotanko Herran äänen kaikkien muiden äänten joukosta? Voisinko minäkin tehdä suuria asioita tai paremminkin – voisiko Jumala tehdä suuria asioita minussa ja minun kauttani, jos suostun hänen tahtoonsa?

Raamattu kertoo meille uskon sankareista tai uskon esikuvista. Heprealaiskirjeen luvussa 11 ei kerrota vain suurista, kaikkien muistamista patriarkoista Nooasta, Abrahamista, Joosefista ja Mooseksesta. Samassa luvussa mainitaan myös Raahab, Simson ja Gideon – vähemmän kuuluisia persoonia, mutta yhtä kaikki Jumalan miehiä ja naisia, jotka ovat kuunnelleet Herran ääntä ja toimineet sen mukaan. Ja kuitenkin – kuinka paljon on kautta aikojen ollut niitä Jumalalle uskollisia, joista ei mainita missään kirjoissa sanaakaan ja kuitenkin heidän elämänsä on ollut yhtä arvokas ja merkittävä kuin noiden edellä mainittujen uskon esikuvien. Vai onko? Osaammeko me arvostaa ihmisen yksinkertaista elämää ja pieniä tekoja, vai annammeko enemmän arvoa niille, joiden elämässä näkyvät suuret teot ja jopa ihmeet? Haikailemmeko omaan elämäämme jotakin suurta ja merkittävää, joka todistaisi siitä, että Jumala vaikuttaa meissä ja kuljemme Pyhän Hengen johdossa?

Ehkä muistat 80-luvulta J. Karjalaisen laulun Sankarit. Se ei ole mikään hengellinen laulu, mutta sen sanoma on mielestäni tärkeä: ”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen.” Sankareita siinä mielessä, että jokaisen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen. Ei siihen tarvita suuria tekoja - jokainen on uskon sankari, kun elää uskoaan todeksi pienissä asioissa ja antaa Jumalan johtaa.

Raamatussa asia sanotaan monessa kohdassa hieman eri tavoin: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. --- Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua…” (Jes. 43:1 ja 4) ja ”Herra, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee.” (Sef. 3:17) Elämä on arvokas itsessään jo siksi, että se on Jumalan antama lahja.

Minun elämäni riittää, minä riitän. Sinun elämäsi riittää, sinä riität. Jumala rakastaa ja pelastaa. Tuossa edellä Sefanjan kirjan tekstissä sanotaan, että Jumala on pelastava sankari. Jeesus tuli Pelastajaksi, Vapahtajaksi, koska sinun ja minun elämä on liian arvokas hukattavaksi. Hän iloitsee sinusta ja haluaa sinut luokseen taivaan kotiin. Kuulethan Jeesuksen kutsun ja vastaat myöntävästi?

Teksti ja kuva: Tarja Dejanova