Vieraslajit

Asuinpaikkamme kulman takaa alkaa ihana luonnonpuisto, jossa polut johtavat merelle, järvelle, kallioille tai metsään. Kaunis rehevä rikas luonto, täynnä lintujen laulua, kävelylenkillä siellä melkein aina törmää oraviin, peuroihin tai kauriisiin, jotka eivät pelkää ihmisiä ollenkaan. Ja kuinka monia erilaisia kukkia ja muita kasveja voi nähdä! Jumala yhdistää ne kaikki niin taitavasti, että silmät lepäävät ja sielu nauttii ns. villin luonnon katsomisesta. 

Erityisesti kesäkuussa tykkään katsella kasvien monimuotoisuutta ja runsautta luonnossa. Valitettavasti muutaman viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että heinäkuussa kasvien monipuolisuus monissa paikoissa vähenee, koska paikat täyttävät korkeat ja voimakkaat jättipalsamikasvit. Niin kauan, kun ne ovat vielä pieniä, kaikki muutkin kukkivat ja kasvavat niiden vieressä, mutta sen jälkeen, kun jättipalsamit ovat kasvaneet isommaksi, ne ottavat kaikki auringonsäteet itselleen ja muut kasvit vain kuolevat niiden varjossa. Silloin on sääli katsoa, miten kaunis niitty muuttuu yksinkertaiseksi jättipalsamipelloksi. Olen myös huomannut, että se laajenee enemmän ja enemmän luonnonpuistossa.

Kiitos Herralle, että monet ihmiset ovat alkaneet taistella ja repiä näitä kasveja pois, vaikkapa vain osittain. Ongelmana on, että kun ne ovat vielä pieniä, niitä on vaikea erottaa muista kasveista, ja kun ne ovat jo isoja, silloin ne ovat jo levinneet tosi paljon, niin että on melkein mahdotonta repiä niitä kaikkia pois. Olen lukenut, että Suomeen on tullut melko paljon erilaisia vieraslajeja. Jotkut niistä elävät sovussa suomalaisten alkuperäisten kasvien kanssa, mutta toiset aiheuttavat ongelmia ja tuhoa. Katsoin netistä, mitä ne ovat, ja yritän muistaa ne, jotta voin repiä pois, jos niitä näen.

Kun katson luonnonpuistoa, mieleeni tulee ajatus hengellisestä puutarhasta, minun omasta sielustani. Kuinka paljon uusien ”vieraslajien siemeniä” tuleekaan minun mieleeni ja sydämeen nykyajan tuulten myötä! Alussa monet niistä näyttävät viattomilta, mutta jos annetaan niille tilaa mielessä, myöhemmin voi havaita, että ne eivät vain ota itselleen liikaa tilaa, vaan tuhoavat ja varastavat tilaa muilta hyviltä asioilta!

Sellaisia "haittakasveja" voivat olla esim. liika uutisten kuunteleminen, poliittisten tilanteiden arvioiminen ja monien ”asiantuntijoiden” kuunteleminen, sosiaalisen median seuraaminen ym. Pikkuhiljaa ne ottavat aikaa ja huomiota enemmän ja enemmän, ja lopuksi ihmisellä ei enää ole aikaa keskustella ja ajatella Jeesusta, lukea Raamattua, kiittää Herraa ja rukoilla. Minullakin on tuttuja, joiden kanssa ei voi puhua mistään muusta, kuin vain yhdestä aiheesta, ja kaikki muu kääntyy siihen. Heillä ei ole tilaa enää millekään muulle aiheelle. Sielun puutarha on köyhä ja yksipuolinen eikä ole tilaa monimuotoisuudelle. Siksi on niin tärkeää tunnistaa ”vieras-/haittakasvit” mahdollisimman aikaisin ja kitkeä ne pois.

Ajattelen, että myös seurakunta on kuin Jumalan luoma luonnonpuisto. Siellä on niin erilaisia ihmisiä, luonteita, lahjoja. Kuinka kaunista on, jos arvostamme ja lähestymme toisiamme hellästi kuin kauniita kukkia! Jos annamme tilaa toisille kasvaa ja kukkia. Jos muistamme tärkeän periaatteen: älä kritisoi henkilöä, jos et ole koskaan sanonut hänelle kiitoksen ja rohkaisun sanoja.  Tällä tavalla seurakunta on todella kuin kaunis Jumalan puutarha! Valitettavasti seurakuntaankin voi ilmestyä ”haittakasveja” – epäraamatullisia opetuksia ja ajatusmalleja - ja meidän pitää tunnistaa ne ja taistella niitä vastaan:

Hebrealaiskirje 12:15 ”… ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.”

Jumala siunatkoon meitä niin, että osaamme pitää huolta Jumalan puutarhasta!

Teksti ja kuvat: Liia Kaitanen