"Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa"

Melkein koko kesäkuu meni sairausloman merkeissä. Edessä oli Raamattuleiri, Hyvinvointileiri ja International Camp -leiri, mihin minun piti valmistaa puheita ja muita asioita. Kuitenkin sairaus oli niin kiduttava, että en pystynyt tekemään mitään. Kun tilanne parani, menin töihin ja saman tien Iisalmeen seurakuntavierailulle. Seuraavana päivänä piti jo olla Kallioniemessä, jossa Raamattuleiri alkoi. Tunsin itseni vielä todella heikoksi ja etsin kovasti jotakuta, joka voisi auttaa leirillä. Sinne oli tulossa ihmisiä, joille minun piti tulkata jokaisessa tilaisuudessa venäjäksi ja myös johtaa keskusteluryhmää luentojen jälkeen. Yksi pariskunta lupasi tulla auttamaan, mutta viime hetkellä heille tuli este. Rukoilin Jumalan apua ja yritin selviytyä tunti kerrallaan.

Jos olet ollut Raamattuleirillä, tiedät sen tiukan aikataulun, kun päivässä on kuusi luentoa/puhetta ja kaksi kertaa päivässä pienryhmät sen jälkeen. Tunsin itseni niin heikoksi kuin vain olla ja voi. Mutta joka kerta, kun aloin tulkata, se vain meni, joskus paremmin, joskus huonommin, riippuen puhujan puheen nopeudesta.

Pienryhmissä meni hyvin, ihmiset keskustelivat mielellään aiheesta, se ei tuntunut vaikealta. Kuitenkin ryhmäläiset tarvitsivat myös yksityistä keskustelua, ja siihen menivät väliajat ja vapaat hetket. Ja vielä perjantaina minun piti itse pitää puhe kaikille leiriläisille opetuslapseudesta. Pitää sanoa, että vieläkin jokaisen puheen tai saarnan valmistaminen suomeksi on minulle melkoinen haaste. Tiedän suomen kieleni epätäydellisyyden, siksi yritän kirjoittaa puheet sanasta sanaan ja pyydän miestäni Seppoa editoimaan kaikki. Raamattuleirin puhetta yritin valmistaa jo ennen kesäkuuta, mutta aina oli jotain tärkeämpää, ja sitten tuli tuo sairaus. Ajattelin, että leirin aikana voin valmistautua, mutta oli niin vähän vapaa-aikaa, että lopussa minulla oli vain jonkinlaiset pääajatukset ja Raamatun tekstit eikä mitään muuta.

Rukoilin joka päivä Jumalan apua valmisteluun, että voisin avata aiheen kuulijoille, mutta tuli jo torstaiaamu, ja puhetta ei ollut vielä kirjoitettu ollenkaan. Aamusession jälkeen menimme lounaalle. Oli kaunis lämmin ilma, ihmiset jonottivat ravintolaan ja minä päätin lepäillä vähän riippukeinussa, joka oli siinä vieressä koivujen välissä.  Ensin istuin, se tuntui hyvältä, sitten päätin maata. Laitoin mukavasti päätäni, ja sitten jalat - ja yhtäkkiä riippukeinu teki kuperkeikan ja minä putosin maahan. Kova kipu olkapäässä ja rasahdus niskassa ja tähtiä silmässä. Nousin ylös ja testasin itseäni. Käsi toimii, pää on paikallaan. Ymmärsin, että pahinta ei tapahtunut, ei murtumaa eikä tärähdystä. Kävelin varovasti huoneeseeni rauhoittumaan ja katsomaan, miten menee tästä eteenpäin. Lepäsin.

Kipu oli melkoinen lepäämisen jälkeen, siksi otin pari Buranaa ja menin kokoukseen. Ihmiset odottivat tulkkausta. Ajattelin, ketä voisin pyytää ottamaan perjantaisen puheenvuoroni, kun oloni tuntui huonolta. Mutta kaikilla on paljon vastuita enkä uskaltanut kertoa ongelmastani. Sen sijaan käännyin Jeesuksen puoleen, rukoilin itkien: Sinä näet minun tilani, auta minua, kun haluan palvella Sinua.

Yö oli vaikea ja levoton, kun en voinut kääntyä, ja päänsärky jatkui. Tämän takia rukoilin pitkin yötä. Pyysin, että Herra parantaisi minut ja olisin hyvässä kunnossa aamulla. Mutta aamulla kaiken lisäksi totesin, että niska oli niin jumissa, etten voinut kääntää päätäni senttiäkään sivuun ja sen yrittäminenkin aiheutti kovaa kipua. Ok Jumala, - sanoin, - jos haluat, voit käyttää minua sellaisena kuin olen ja toimia heikkoudessani. Osaat tehdä ihmeitä, ja nyt sinulla on sopiva tilaisuus! Kirjoitettu on: ”Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2.Kor.12:9)

En muista ollenkaan, millä sanoilla aloitin puheeni, huomasin vain, että ei ole jännitystä ollenkaan ja tunnen rauhaa ja varmuutta. Puhuin selvästi, rauhallisesti ja voimalla. Huomasin sen jossain vaiheessa ja totesin, että puhun suomea paljon paremmin kuin tavallisesti! Ja se, mistä puhuin, oli minulle itselle todella tärkeää ja kiinnostavaa. Ei kukaan nukkunut salissa, kaikki olivat aiheessa mukana, se näkyi ihmisten silmistä. Minä tunsin ihmeellisen siunauksen, kun sain olla kanavana, jota nyt Jumala käytti.  Nautin puhumisesta, vaikka vieläkin yritys kääntää päätäni tuotti kovaa kipua. Loppurukouksen jälkeen muutamat ihmiset tulivat kiittämään ja kertoivat, että he tunsivat Pyhän Hengen voimaa ja sanat menivät suoraan heidän sydämeen. Istuin kokouksen jälkeen ja kiitin Taivaan Isääni tästä upeasta kokemuksesta. Kaikki kivut ja terveyden heikkoudet olivat niin pieniä vaivoja verrattuna siihen valtavaan iloon, jota sain juuri kokea. Ilo, joka täytti sydämeni, antoi voimaa palvella loppuun asti leirillä, joka päättyi mahtavaan kastejuhlaan.

Tämän kokemuksen kautta ymmärsin, kuinka usein luotan omaan valmisteluuni, viisauteeni, keskityn omaan vahvuuteeni tai heikkouteeni. Jeesus voi tehdä paljon enemmän kuin ajattelemme tai mitä pyydämme. Ja Hänellä on erikoinen mahdollisuus toimia meissä juuri silloin, kun olemme heikkoja. Jos olisin kieltäytynyt palvelemasta, koska oloni oli huono, en olisi kokenut tätä mahtavaa Jumalan voimaa.

Kehotan sinuakin: älä odota parempaa tilannetta, älä katso omaan heikkouteen, älä ajattele: muut voivat tehdä Jumalan työtä paremmin, tehkööt he sitä.

Jumala haluaa, että juuri sinä saat kokea iloa palvella Hänen voimallaan, Hän odottaa sitä!

Teksti: Liia Kaitanen

Kuva: Pixabay, BedexpStock