Ylhäältä tuleva viisaus

Raamatussa kerrotaan monista hämmästyttävistä tapahtumista, uskomattomista vastauksista rukouksiin, rohkaisevista kokemuksista Jumalan yhteydessä ja todistuksista Hänen rakkaudestaan. Mutta mikä kertomus on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

Minuun suurimman vaikutuksen on tehnyt kertomus siitä, kuinka Jumala ilmestyi unessa Salomo-nimiselle kuninkaalle, muinaisen Israelin hallitsijalle, joka jäi historiaan yhtenä kaikkien aikojen ja kansojen merkittävimmistä ja tunnetuimmista ihmisistä.

Kuningas Daavidin kuoleman jälkeen nuori Salomo nousi valtaistuimelle. Hänen edessään oli vaikea tehtävä: hallita kansaa, tehdä ratkaisevia päätöksiä ja kantaa vastuuta kokonaisen valtakunnan tulevaisuudesta. Miten selviytyä tällaisesta vastuusta? Mistä löytää viisautta, jotta voisi erottaa hyvän pahasta ja tuomita oikeudenmukaisesti?

Eräänä päivänä Jumala ilmestyi Salomolle unessa ja kehotti häntä pyytämään sitä, mitä hänen sydämensä halusi. Tässä tapahtumassa on jotakin hämmästyttävää: tavallisesti ihminen kääntyy Jumalan puoleen pyynnöin, mutta tässä Jumala itse puhuttelee ihmistä ja antaa hänelle mahdollisuuden ilmaista sydämensä syvimmän toiveen.

Kuvitelkaamme, että tällainen kysymys esitettäisiin tänä päivänä. Mitä nykyajan ihminen pyytäisi? Taloudellista hyvinvointia, menestyksekästä uraa, vaikutusvaltaa, hyvää terveyttä vai pitkää elämää? Ehkä monet toivoisivat rikkautta, valtaa tai turvallisuutta. Mutta Salomo valitsi jotakin muuta. Hän ei pyytänyt kultaa eikä sotilaallista voimaa, ei mainetta eikä voittoa vihollisista. Hän pyysi viisautta. Pohjimmiltaan Salomo tunnusti omat rajalliset kykynsä ja ymmärsi, kuinka paljon hän tarvitsi Jumalan johdatusta. Hän ymmärsi, ettei kansan hallitsemiseen riittänyt inhimillinen kokemus tai henkilökohtainen kunnianhimo. Hän tarvitsi jotakin enemmän – viisautta, joka auttaisi häntä tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä.

Raamattu kertoo, että tämä pyyntö oli Herralle mieleinen. Jumala antoi Salomolle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen sekä sen lisäksi rikkautta ja kunniaa. Salomon kertomus on kuitenkin kiinnostava paitsi siksi, että hän sai viisautta, myös siksi, että se saa meidät pohtimaan, millaista viisautta pidämme todellisena viisautena ja mitä varten pyrimme sitä saamaan.

Salomon isä, kuningas Daavid, oli syvästi uskova ihminen, jolla oli läheinen suhde Jumalaan ja joka tuli Raamatun historiassa tunnetuksi miehenä, jonka sydän oli omistettu Herralle. Daavid suunnitteli rakentavansa Jumalalle temppelin, mutta Jerusalemin temppelin rakentaminen ei ollut hänen tehtävänsä. Ensimmäisestä aikakirjasta löydämme Jumalan Daavidille lausumat sanat: ”Mutta sinulle on syntyvä poika. Hänestä tulee rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta vihollisilta, jotka asuvat hänen ympärillään. Hänen nimekseen tulee Salomo, ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinään.” (1. Aik. 22:9)

Daavid oli soturi, ja hänen hallituskauttaan leimasivat lukuisat taistelut. Raamatun kertomuksen mukaan juuri tähän liittyi se, ettei temppelin rakentamista uskottu hänelle vaan hänen pojalleen. Salomosta oli määrä tulla hallitsija, jonka aikana Israel saisi elää rauhassa ja mahdollisuuden toteuttaa suuren rakennustyön – rakentaa temppelin Herralle. Salomon nimi liittyy heprean sanaan shalom, joka tarkoittaa rauhaa, hyvinvointia ja elämän eheyttä. Tässä yhteydessä hänen nimensä saa erityisen symbolisen merkityksen. Hänen oli määrä olla rauhanajan hallitsija, temppelin rakentaja ja mies, jonka hallituskausi yhdistettäisiin hyvinvointiin.

Eikö tämä ole tärkeä opetus jokaiselle sukupolvelle? Sota tuo mukanaan kärsimystä ja surua, tuhoaa kaupunkeja, vie ihmishenkiä ja riistää ihmisiltä tulevaisuuden. Se iskee raskaasti talouteen ja jättää ihmisiä kodittomiksi ja ilman toimeentuloa. Jatkuvan pelon ja väkivallan keskellä on vaikea rakentaa, kehittää yhteiskuntaa ja elää täysipainoista hengellistä elämää. Rauha puolestaan luo mahdollisuuksia jälleenrakentamiseen, kasvattamiseen, kehittämiseen, itsensä parantamiseen ja Jumalan palvelemiseen. Rakentaminen edellyttää aikaa ilman tuhoamista; jälleenrakentaminen edellyttää tuhoamisen lopettamista; sovinnon tekeminen edellyttää voimaa luopua vihamielisyydestä. Siksi hallitsijan viisaus ei ilmene ainoastaan kyvyssä voittaa, vaan myös taidossa ehkäistä katastrofeja, etsiä sovinnon teitä ja huolehtia ihmisten elämästä. Suuri johtaja ei välttämättä ole se, joka on saavuttanut eniten voittoja. Ehkä ihmisen suurin suuruus ilmenee siinä, että hän on onnistunut lopettamaan verenvuodatuksen ja säilyttämään rauhan.

Jaakobin kirjeessä kuvataan hämmästyttävällä tavalla ylhäältä tulevaa viisautta: ”Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdasta, sitten rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Se on tasapuolinen ja teeskentelemätön.” (Jaak. 3:17.)

Kiinnittäkäämme huomiota näihin sanoihin: ”sitten rauhaisaa”. Jumalallinen viisaus liittyy erottamattomasti rauhaan. Se ei saa ravintoaan vihasta, se ei pyri turhaan vastakkainasetteluun eikä etsi syitä vihamielisyyteen. Se on puhdasta tarkoitusperiltään, täynnä laupeutta ja pyrkii rauhaan. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että rauhantekijän pitäisi sulkea silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta tai luopua viattomien suojelemisesta. Päinvastoin, todellinen viisaus auttaa etsimään oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka eivät lisää pahaa vaan pysäyttävät sen.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo:”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.” (Matt. 5:9) Rauhantekijä ei ole vain ihminen, joka välttelee ristiriitoja. Hän on ihminen, joka auttaa lopettamaan vihamielisyyden, löytämään sovintoon johtavat sanat, ehkäisemään onnettomuuksia ja palauttamaan rikkoutuneet ihmissuhteet. Joskus tämä vaatii enemmän rohkeutta kuin taisteluun osallistuminen.

Muistelkaamme Raamatun kertomusta siitä, kuinka apostoli Pietari yritti suojella Jeesusta, veti miekkansa esiin ja sivalsi korvan irti ylimmäisen papin palvelijalta, jonka nimi oli Malkos. Mutta Jeesus pysäytti hänet ja sanoi:”Pistä miekkasi tuppeen! Sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat.” (Matt. 26:52) Siinä hetkessä, kun väkivalta näytti luonnolliselta reaktiolta vaaraan, Kristus osoitti toisen tien. Hän ei antanut opetuslastensa muuttaa tapahtunutta veriseksi yhteenotoksi. Hänen sanansa muistuttavat meitä väkivallan kauheasta hinnasta ja siitä, ettei pahaa voida voittaa yksinkertaisesti lisäämällä pahaa.

Löydämme vielä yhden vaikuttavan esimerkin rauhaa rakentavasta viisaudesta Abigailin kertomuksesta, joka on Ensimmäisen Samuelin kirjan luvussa 25. Kun Daavid loukkaantui Naabalin käytöksestä, hän aikoi kostaa tälle ja surmata kaikki hänen talonsa miehet. Abigail osoitti poikkeuksellista harkintakykyä: hän kiirehti Daavidia vastaan ja onnistui estämään verenvuodatuksen. Abigail kykeni tekemään sen, mikä ei aina onnistu ihmisiltä, joilla on valtaa ja voimaa: pysäyttämään ihmisen, joka oli kulkemassa koston tietä. Tämä kertomus osoittaa, ettei rauhan rakentaminen ole heikkouden tai passiivisen toimettomuuden merkki. Päinvastoin, se vaatii kaukonäköisyyttä, sisäistä voimaa ja rohkeutta.

Jerusalemilla on erityinen asema ihmiskunnan hengellisessä historiassa. Siellä Salomo rakensi temppelin, josta tuli Israelin kansan jumalanpalveluksen keskus. Se ei ollut pelkästään arkkitehtoninen muistomerkki, vaan myös Jumalalle omistautumisen, rukouksen ja hengellisen ykseyden symboli. Jerusalemin nimi yhdistetään rauhaan, ja se merkitsee kirjaimellisesti tai perinteisen tulkinnan mukaan ”rauhan kaupunkia”. Tämä nimi kertoo siitä, millainen Jumalan suunnitelma oli tätä kaupunkia ja koko luomakuntaa varten. Muinaisessa Israelissa oli tapana tervehtiä vierasta tai matkamiestä sanoilla: ”Rauha sinulle!” Kuinka tärkeää onkaan, ettei tämä muistuttaisi ihmisiä vain menneisyydestä, vaan myös siitä, että rauhaa on etsittävä aina.

”Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhantekijöille.” (Jaak. 3:18) Kuinka tärkeää onkaan vaalia rauhaa! Tänään ymmärrämme ehkä selvemmin kuin koskaan, kuinka hauras rauha on ja kuinka paljon riippuu vallanpitäjien päätöksistä. Yhä useammin keskusteluissa, toivotuksissa ja rukouksissa kuullaan yksinkertaiset mutta syvälliset sanat: ”Tulkoon rauha.” Tämä maailma tarvitsee johtajia, jotka ymmärtävät ihmiselämän arvon, osaavat katsoa hetkellistä hyötyä kauemmas ja kykenevät tekemään päätöksiä ylpeyden, pelon tai kostonhalun sijaan viisauden, oikeudenmukaisuuden ja laupeuden ohjaamina. Se tarvitsee ihmisiä, jotka eivät ainoastaan toivo rauhaa sanoissaan, vaan ovat valmiita tekemään jotakin sen hyväksi.

Oma rukoukseni tänään on yksinkertainen: ”Jumala, anna viisautta hallitsijoille ja kaikille niille, joiden päätöksistä rauha koko maailmassa riippuu. Opeta heitä erottamaan hyvä pahasta, etsimään oikeudenmukaisuutta, arvostamaan ihmiselämää ja löytämään teitä sovintoon. Varjele heitä ylpeydeltä ja kostonhalulta. Ohjatkoon ylhäältä tuleva viisaus heidän sydämensä kohti rauhaa – rauhaa, joka ei korota yhtä toisten yläpuolelle, vaan auttaa säilyttämään elämän; ei lietso vihamielisyyttä, vaan avaa tien sovintoon; ei tuhoa, vaan rakentaa.

Auta meitä kaikkia olemaan rauhantekijöitä omassa lähipiirissämme, yhteiskunnassa ja koko maailmassa. Aamen.”

Teksti: Olga Drahan

Kuva internetistä