Ylioppilaskirjoitukset kristillisessä lukiossa

Vuosina 2016 – 2019 tapahtui Suomessa jotain melko ainutlaatuista, ihan maailmanlaajuisesti ajatellen: ylioppilaskirjoituksia alettiin pitää digitaalisesti, tietokoneita käyttäen, vaiheittain - ensin muutamassa oppiaineessa, viimeisenä matematiikassa. Nykyään tämä on jo kirjoittajille tuttua tutumpi kirjoittamisen tapa, Suomen lukiolaiset kun jo usean vuoden ovat käyttäneet digitaalisia oppimateriaaleja, ja koulut järjestävät heille tietokoneetkin. Kaikki tämä on minulle henkilökohtaisesti tarkoittanut paljon tietotekniikkavastuuta, ja olen oppinut paljon tästä ihan käytännössä.

Kuulun mm. viestintäryhmiin, joissa koulujen it-vastaavat ja muut pohtivat ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin. Tuoreimpana syksyn 2025 ensimmäinen koe, jossa erään ohjelmointi(?)virheen takia koe keskeytyi monessa isossa lukiossa, ja kaikkien lukioiden piti varmuuden vuoksi ladata pieni tiedosto ja ajaa se palvelinkoneeseen (meillä koe keskeytyi sen takia vain 10 minuutiksi, mikä oli aika minimaalinen haitta). Olenkin joka syksy ja kevät pelonsekaisin tuntein odottamassa, mitä kaikkea voikaan tällä kertaa mennä ”pieleen”. Pahin tapaus meillä oli vuosia sitten yli viiden tunnin kestävä sähkökatkos, mutta sellaisista olemme nyt päässeet eroon. Ja olen huomannut jotain hämmästyttävää!

Vaikuttaa siltä, että lähes kaikissa tilanteissa Jumala pitää huolen Suomen kristillisen yhteiskoulun ylioppilaskirjoituksista. Meillä harva kokelas on vuosien saatossa sairastunut (sama pätee valvojiin), meille lähetetyt muistitikut (ylioppilaslautakunnan uudelleenkäytettävät) ovat kerta toisensa jälkeen olleet keskimääräistä ”parempia” (vain 5 – 10 prosenttia niistä huonolaatuisia, jos sitäkään, muissa lukioissa välillä jopa neljännes tikuista on ollut huonolaatuisia). Lisäksi yhteysvirheet, jumiutumiset ja muut mystiset virheet ovat hämmästyttävän harvinaisia meillä, tai mikäli tapahtuvat, niin olemme niihin löytäneet hyvät ratkaisut. Olen välillä ostanut joitain adaptereita varmuuden vuoksi, ja sen jälkeen onkin yhtäkkiä tullut odottamaton tarve juuri sellaiselle, kun kokelaan koneessa ei ole ollutkaan kaikkia normaaleja liitäntämahdollisuuksia. Koulun kuulokkeita on jaettu tarvitseville, ja aina niitä on riittänyt ihanteellisesti, ja aina ovat toimineet. Tätä listaa voisi jatkaa pidempäänkin. Mutta se muistuttaa minua useista Raamatun teksteistä, mm. Sananlaskut 16:3. ”Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät.”

Pidämme toistaiseksi kokeet langallisessa intranetissä, mikä ehkä on luotettavampi järjestelmä kuin langaton, vaikkakin vaatii enemmän rakentelua. YO-luokan kuvassa näkyy myös pientä johdatusta: kun pöydät oli laitettu paikoilleen, ja johdot lattialla vedetty ja teipattu kiinni (tein suuren osan työstä itse), huomasimme, että pöydältä vierekkäiseen näkyi hiukan liian hyvin. Keksin ratkaisuksi pahvit estämään näköyhteyttä. Edellisenä päivänä oli koulullemme saapunut kolme isohkoa puhelinten säilytyskaappia, hyvin isoissa pahvilaatikoissa, ja haalin lisäksi pahveja jäteastialta, niitä kun oli sieltä helposti saatavina.

Loppuvaiheessa huomasin, että tarvitsen hiukan lisää pahvia, mutta kesken pahvisermien rakenteluvaiheen paikallinen jäteyhtiö olikin ehtinyt tyhjentää koko pahvinkeräysastian ihan tyhjäksi.

Löysin kuitenkin jostain vielä lisää pahveja, mutta mikäli olisin alkanut rakentaa kirjoitusluokkaa 0,5 – 1 tuntia myöhemmin, olisin ollut pulassa. Teippiäkin löytyi sopivasti, eikä jäänyt yhtään yli. Kun itse kirjoituksiinkin tarvitaan teippiä, löysin sitä myöhemmin halvalla, ja se osoittautui juuri sopivanlaiseksi, peittäen ja pysyen hyvin paikallaan, silti käsin pystyy repimään siitä sopivia paloja nopeasti. Syystäkin teippi on nimetty ”Jeesus-teipiksi” (oikeasti se on ilmastointiteippiä)!

Tietokoneemme ovat osoittautuneet hyvälaatuisiksi (vaikkakin käytettyinä ostetut, mutta hyvät sellaiset), ja meillä on apuna tietotekniikkafirma, joka osaa ratkaista lähes kaiken, ja nopeasti. Aamulla olemme aina pitäneet rukouksia juuri ennen kokeiden alkamista, ja niissä kokeissa on käynyt myös ulkopuolisia kokelaita, jotka näin ollen ovat saaneet tutustua kristilliseen ympäristöön ja sen toimintatapoihin. Olemme myös viime aikoina usein onnistuneet kokeissa keskimääräistä parempana lukiona, varsinkin joissain reaaliaineissa, kuten uskonto ja yhteiskuntaoppi. Eli Jumala on siunannut kaikissa vaiheissa ja asioissa. Voin siis todistaa siitä, että Jumala pitää meistä huolen, ja haluaa turvata koulumme ja sen menestymisen maanlaajuisissa kokeissa. Turhaan siis murehdin etukäteen, näinhän todetaan vuorisaarnassa:

”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? »Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! »Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Matt. 6:27-34

Teksti ja kuvat: Boris Källman