Ylös vuorelle

Etsin jalalleni pitävää kohtaa sileästä kalliosta. Siellä täällä on halkeamia ja epätasaisuuksia, jotka antavat enemmän pitoa. Jalassani olevat retkeilykengät pitävät juuri ja juuri jyrkällä kalliolla. Ainoa turvallisen tuntuinen mahdollisuus on edetä varovasti kävellen, kädet maassa, nojaten eteenpäin. Siitä huolimatta olen puoliksi seisoma-asennossa.  Mistään ei saa käsillä kiinni, jotta tuntisin oloni turvallisemmaksi. Yritän olla ajattelematta sadan metrin pudotusta edelliselle tasanteelle. Pudotus ei ole pystysuora, vaan kalteva, kuin jyrkimmät talon katot.  Reitti, jota kiipeämme ylös vuorelle, oli muuttunut haastavammaksi kuin olimme ikinä ennen kokeneet. Ellei vaimoni kiipeäisi perässäni, en välttämättä katsoisi alas. Huolissani käännyn kohti Saria ja kysyn, kuinka hän pärjää. Ilman sanojakin huomaan, että on aika kääntyä takaisin.

Kaksi tuntia aikaisemmin olimme jättäneet asuntoauton parkkipaikalle ja kuljimme pienen matkaa metsässä, joka oli samalla lampaiden laidunta. Vihreässä metsän pohjassa oli selvä lampaiden ja retkeilijöiden kuluttama polku. Polkua oli hyvä kävellä eteenpäin, vaikka se mutkitteli ylös, alas ja sivuille vaihtelevassa maastossa. Kauempana lyhyeksi syödyllä niityllä näkyi lampaita ja oikealla puolella alempana puiden siimeksessä virtasi mutkitteleva pari metriä leveä joki.

Kohta maasto muuttui kivikkoiseksi. Suuret kuuset ja metsän puut vaihtuivat vaivaiskoivuihin, jotka kasvoivat siellä täällä leveäksi ja matalaksi muuttuneen joen seassa pieninä saarina. Ylitimme joen, joka paikoin vaikutti nyt enemmän suurelta purolta. Pystyimme selvästi näkemään suunnan, mihin meidän piti hyppiä kiveltä toiselle. Puron kauneus hiveli silmää, kun kirkas vesi virtasi jalkojen alla edessä kohoavalta vuorelta. Kaksi terävää ja rosoista vuoren huippua näkyi meidän edessämme osittain pilveen verhoutuneina. Vaikka aurinko paistoi lämpimästi vuoren juurella, sen huiput olivat nopeasti liikkuvan sumun peitossa. Välillä huiput tulivat kokonaan näkyviin paljastuen juhlallisena ja vaikuttavana näkynä.

 ’Seitsemän sisarusta’ on vuorijono Alstenin saarella Alstahaugin kunnassa Norjan Nordlandissa. Sen seitsemän huippua kohoavat noin tuhannen metrin korkeuteen. Kiipesimme ylös vuorijonon keskivaiheilta kulkevaa reittiä heinäkuun viimeisellä viikolla.

Reitti vuoren rinteellä kulki puron vasemmalla puolella kiemurrellen puolelta toiselle etsien helpommin noustavia kohtia. Toisinaan kallioon maalatut punaiset merkit hävisivät näkyvistä ja askel kerrallaan suuntasimme eteenpäin ja ylöspäin luottaen, että olemme oikeassa suunnassa. Saatoimme hetken kiivetä hiukan ohi reitistä, kunnes silmiin osui uusi merkki ja oikaisimme takaisin reitille.

Seisoimme yhdessä huolestuneina 580 metrin korkeudessa ja katsoimme ympärillemme. Rosoiset ja terävät vuoren huiput olivat lähellä meidän kummallakin puolellamme. Olimme saavuttaneet vuoren huippujen juuren. Aurinko ei paistanut enää meidän kohdallamme ja lämpötila oli pudonnut lähemmäksi kymmentä astetta. Olimme osittain pilven sisällä. Pystyimme kuitenkin näkemään vuoren huiput. Seuraava merkki johti kiipeämään jyrkältä pinnalta lähes itseni korkuisen lohjenneen kallionlohkareen päälle halkeaman kohdalta. Näytti siltä, että reitti muuttuu entistäkin haastavammaksi. Koska paluumatka kulkisi samaa reittiä alas, päädyimme luovuttamaan yrityksen jatkaa eteenpäin.

Palasimme edelliselle tasaisemmalle alueelle kohtaan, johon aurinko paistoi lämmittävästi, ja otimme repusta eväät esille. Syödessämme seurasimme, kuinka meidän jälkeen tulevat kolme pariskuntaa kiipesivät samaan kohtaan ja päätyivät myös samaan ratkaisuun kääntyä takaisin. Kiinnitin erityisesti huomiota neljänteen pariskuntaan. He saavuttivat myös saman kohdan, jossa aiemmat olivat kääntyneet takaisin, kuten me. Pystyin näkemään, että nainen pelkäsi erityisesti matkan jatkamista samassa kohdassa, mutta mies ojensi kätensä ja nainen tarttui käteen. Päättäväisesti ja varmasti mies talutti perässään kulkevan naisen ja näin he yhdessä helpon näköisesti kävelivät ja kiipesivät eteenpäin, kunnes katosivat kallioiden taakse.

Pitkän matkaa kiivetessä olin mietteissäni. Katselin kaunista luontoa ympärilläni ja näin Jumalan rakkauden luonnon kautta. Kuinka kaikki on niin kaunista. Paljasta kalliota pitkin virtaava puro, joka paikoin putoaa pieninä vesiputouksina muodostaen altaita ja pienen lammen vuoren rinteelle - jatkaen juoksuaan alas metsään suuremmaksi kasvaneena jokena tuoden raikasta vettä laitumen lampaille. Paljailla kallioilla tuo lampi on kuin keidas, joka kasvaa vihreänä sammalta, varpuja, ruohoa ja pieniä pensasmaisia puita. Retkeilijän on hyvä istahtaa kivelle ja katsella, kuinka pilvet maalailevat yhdessä auringon ja vuoren varjojen kanssa silmille jatkuvaa näytelmää. Tuulen humina ja veden kohina, kuinka onkaan hyvä hengittää raikasta puhdasta ilmaa ja huokaista - Herra on hyvä!

Me olemme matkalla. Kuljemme kohti Jeesuksen takaisin tuloa uskon tiellä. Välillä se polku on helppoa kulkea, varsinkin kun olemme lähellä Jeesusta. Saatetaan kulkea myös reitin ohi erilaisissa opillisissa kysymyksissä kadottaen suunnan, mihin kulkea. Voidaan kaatua ja kompuroida taloudellisissa asioissa, ihmissuhteissa ja ihan oman itsensä kanssa, mutta Jumala tarjoaa kättään meidän tarttua siihen kiinni.

Usein näen vain yhden askeleen kerrallaan ja kun luon katseeni pidemmälle nähdäkseni, mitä kaikkea tulisi tehdä, saatan kokea epätoivoa, väsymystä ja riittämättömyyttä. Vuoren huippu tuntuu olevan mahdottoman kaukana ja ylivoimaisten esteiden takana. Joskus voi tuntua, että tästä en pääse pidemmälle, niin kun meille kävi vuoren rinteellä, mutta Jumalan auttava käsi on rukouksen päässä. Jos me annamme elämämme kokonaan Jumalalle, on varmaa, että Jeesus on meidän kanssamme ja vie meidät perille.

Psalmi 121

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.

Mistä saan avun?

Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.

Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta. Hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.

Teksti ja kuvat: Sami Salmela