Äitini ja Aleksis Kiven suku

Ulla ja minä olemme parantumattomia Aleksis Kivi -faneja. 

Tietystä syystä.

Äitini, Irja Stenvall, adoptoitiin puolivuotiaana vuonna 1914 Nurmijärvellä Raalan kartanoon. Adoptiovanhemmat olivat Arvid Stenvall, Aleksis Kiven (Stenvall) veljen Emanuel Stenvallin poika, ja vaimonsa Hilma.

Elokuussa kävimme Nurmijärvellä katsomassa Aleksis Kiven syntymäkotia Palojoen kylässä. Lähellä kotia, Taaborin vuorella, pidetään vuosittain Kivi-juhlat. Osallistuimme riemukkaaseen ja sanomaltaan hengellisesti pysäyttävään Seitsemän veljestä -näytäntöön. Nurmijärven hautausmaalla oli liikuttavaa löytää Arvid Stenvallin ja hänen isänsä Emanuelin hautapaikka. 

Kuva: Juhana Katainen

Arvid Stenvall oli monitoiminen mies. Hän toimi Raalan kartanossa räätälinä ja postinhoitajana. Nuoruudessaan hän piti pyhäkoulua ja myöhemmin toimi ”kotikoulussa opettajana, kuului kansakoulun johtokuntaan, oli Nurmijärven kirkkovaltuuston jäsen ja toimitti viitisenkymmentä vuotta muun muassa huutokauppoja, perunkirjoituksia ja kuolinpesien jakoja.” (Wikipedia)

Vasemmalta: Hilma, Irja, tuntematon, ja Arvid Stenvall kuvattuna kotona. Kuva: Nurmijärven museon kuva-arkisto, Astrid Reponen, valokuvaaja, 1930.

Äitini tarina sai jatkoa 1940-luvun alussa, kun hän – Arvidin kuoltua vuonna 1938 – muutti adoptioäitinsä Hilman kanssa Raalasta Savoon Pielavedelle. Säviän kylällä hän jatkoi postinhoitajana, mitä tointa hän oli harjoittanut jo Raalassa. Äitini avioitui vuonna 1946 isäni Bruno Kataisen kanssa, minä synnyin parin vuoden kuluttua. Hilma oli kuollut pari kuukautta aikaisemmin.

Lapsena kuulin tarinoita Raalasta ja katselin äidin sieltä mukaansa ottamia valokuvia. Kerran kävin Raalassa vieraillessamme Järvenpäässä hänen biologisen äitinsä, mummoni, luona. 

Arvid ja Emanuel Stenvallin haudalla tunsimme seisovamme pyhällä maalla, jota se olikin. 

Miksi Arvid ja Hilma, minun pappa ja mamma, olivat adoptoineet nimelleen vauvan? Se on jäänyt salaisuudeksi. Ehkä siksi, että heillä ei ollut omia lapsia? He tekivät kauniisti ja kristillisesti antaessaan kodin ja huolenpidon tytölle, josta myöhemmin tuli minun äitini.

Huomenna, 10. lokakuuta, liput liehuvat saloissa, on Aleksis Kiven syntymäpäivä ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. 

Teksti: Jorma Katainen