Jumalan armon varassa kiipeäminen

Hengellisessä elämässä ei voi vain istua paikoillaan. Joku viisas sanoi kerran: ihminen joko kiipeää ylös kohti Jumalaa tai liukuu alas kohti tuhoa. Elämme koko ajan liikkeessä jompaankumpaan suuntaan.

Kun päätämme seurata Jumalaa, se on kuin köysikiipeilijän tarttuminen köyteen kesken putoamisen. Köysi on Jumalan armo. Se on Jeesuksen lahja meille. Se ei ole palkka hyvästä käytöksestä. Kun tartumme köyteen, emme enää liu'u alas. Olemme turvassa! Roikumme kuilun päällä, mutta emme putoa.

Alkuaikoina tunne on mahtava. Ilo, rauha ja helpotus. "Olen pelastettu!" Sillä hetkellä ajattelemme vain sitä. Se on Jumalan antama aika levätä ja käsittää, mitä on tapahtunut.

Aikaa myöten se ilon tunne väistyy. Ymmärrämme, että ei voi vain roikkua köydessä. Kalliolla on kylmä. Epäilyt ja vaikeudet tulevat. Jos emme liiku, "palaamme kylmiksi" - meistä tulee välinpitämättömiä ja laiskoja. Usko heikkenee.

Silloin kuulemme Jeesuksen äänen: "Liiku! Kiipeä ylöspäin!" Jumala ei pelasta meitä vain roikkumaan. Hän on antanut meille Raamatun. Siellä on varusteet ja ohjeet. Rukous, Raamattu, uskovat ystävät ja palveleminen ovat tärkeitä työkaluja.

Kiipeäminen on usein vaikeaa. Joskus askel on helppo, toisinaan tuskallinen. Joskus tuntuu, ettei ole mitään, mistä pitää kiinni. Mutta tärkeintä on katsoa aina ylös Jeesukseen, ei alas kuiluun. Jos keskitymme pelkoon, emme pysty liikkumaan.

Kun kiipeät, huomaat, että et ole yksin. Olet osa joukkuetta. Se on seurakuntasi. Näet ihmisiä ympärilläsi. Edellä kiipeävät ne, jotka osaavat auttaa. Takanasi tulevat ne, jotka tarvitsevat sinun apuasi.

Välillä teet virheen. Luotat liikaa omaan taitoosi tai tietoosi, liukastut ja alat pudota. Mutta turvaköysi pitää. Se on Jumalan armo. Se kannattelee meitä, vaikka me emme aina pidäkään siitä kiinni. Se ei riipu voimastamme, vaan sen uskollisuudesta, joka pitää kiinni köyden toisesta päästä. Edellä kulkeva Kristus tukee meitä.

Mutta on myös tärkeä varoitus. Kun liukastut, se on vaarallista koko joukkueelle. Etenkin sille, joka on köydessä sinun jälkeesi. Hän luottaa sinuun. Jos putoat, saatat vetää hänet mukanasi. Silloin edellä olevan on pidettävä kahdesta kiinni.

Mitä pitää tehdä? Kiipeilyssä on sääntö: Kun yksi putoaa, muut tarttuvat heti kallioon kaikin voimin. He yrittävät pysäyttää putoamisen.

Tästä on tosi esimerkki. Vuonna 2009 John Jones kiipeili luolassa. Hän jäi jumiin hyvin kapeaan kohtaan. Hän ei pudonnut, koska turvaköysi pysäytti putoamisen.

Samassa turvaköydessä olevat ystävät eivät jättäneet häntä. He yrittivät pelastaa häntä yli vuorokauden. He antoivat vettä ja rohkaisivat sanoin. He toimivat kuin hyvä joukkue: kun yksi on vaikeuksissa, kaikki auttavat.

Valitettavasti Johnia ei saatu pelastettua. Tämä traaginen tarina muistuttaa: vaikka Jumalan armo pelastaa meidät, virheillämme on usein vakavat seuraukset. Joukkue tekee parhaansa, mutta vaara on aina olemassa. Sen takia meidän on pystyttävä luottamaan toisiimme.

Kun uskonystäväsi alkaa luisua, sinun pitää auttaa heti. Älä syytä. Auta häntä menemään Jumalan luo rukouksen ja tekojen kautta. Anna hänelle tukea.

Jos jokainen ajattelee vain itseään, yksi putoaja voi vetää mukanaan monta muuta. Sellaista joukkuetta on vaikea pelastaa.

Hengellinen elämä ei ole helppoa. Mutta emme ole yksin. Jumalan armon köysi on vahva. Jeesus on edellämme. Meillä on rakastava seurakunta. Ja olemme kaikki yhteydessä toisiimme.

Jatketaan ylöspäin! Älä pelkää. Tiedä, että voimasi tulee Jumalalta. Ole vastuussa niistä, jotka kiipeävät vieressäsi. Vaikka luisuisit, et putoa. Ja kun olet varma jalansijasta, auta seuraavaa kiipeilijää. Siinä onkin yhteisen, Jumalan luo johtavan  matkamme tarkoitus.

Teksti: Liia Kaitanen

Kuva: Unsplash / Martin Wyall