Superfood

- Hei, mulla on jo pohja peitossa!

- Mullakin. Tai on jo vähän enemmän. Jos "pohja peitossa" on niin kuin että sängyssä on patja, niin mulla on jo lakanakin sen päällä.

- Täällä on paljon! Tuu tänne, niin saadaan nopeasti peittokin lakanan päälle... Katotaanko, kumman korissa on enemmän?

Niin eteni lapsuuden kesäinen marjanpoiminta serkkutyttöjen kanssa. Pikkukorit täyttyivät leikin ja jutustelun siivittäminä lähes huomaamatta. Kun sitten seuraavana vuonna kori olikin jo isompi, ei sen täyttäminen aina ollut niin helppoa tai mukavaa. Mutta marjoja silti kerättiin -  ensin mustikoita, sitten vadelmia. Omiin suihin meni huomattava määrä, mutta kyllä niistä riitti muillekin ja säilöttäväksikin. Taisinpa joinain teinivuosina jopa tienata vähän taskurahaa myymällä osan keräämistäni marjoista paikalliselle osuuskaupalle.

Nyt on taas marja-aika. Ja tämä vuosi näyttää ainakin täällä Uudellamaalla olevan hyvä marjavuosi - on paljon sekä mustikoita että vadelmia. Suomalaista superfoodia!  Metsään on mukava mennä, ja kun ei ole mitään paineita tai tavoitteita kerättävän määrän suhteen, voi marjastuksesta ja metsän rauhasta nauttia täysin siemauksin. Etenkin tänä kesänä, kun ei siellä ole hyttysiä lähes ollenkaan!

Talvisin olen todennut: Tykkään paljon hiihtää, mutta en hiihdä paljon enkä nopeasti. Samaa voin todeta kesäisin marjastuksesta: Tykkään paljon poimia marjoja, mutta en poimi paljon enkä nopeasti. Ihmettelen ja ihailen niitä ihmisiä, jotka keräävät 10 litran ämpärillisen tunnissa tai parissa ja usean ämpärillisen päivässä.

Pari päivää sitten olin mustikassa ja mieleeni muistui eräs seurakuntamme sisar, joka nyt on jo yli 90-vuotias. Hän on aina ollut erittäin innokas marjastaja - kertoi vielä tänä kesänäkin kepin kanssa käyneensä poimimassa vattuja! Kerran hänen luona käydessäni juttelimme marjareissuista ja silloin hän kertoi kirjoittamastaan runosta "Marjamatka". Se oli jo usean vuoden takaa, mutta hänellä hyvässä tallessa. Itse asiassa se oli protestiruno, niin kuin hän sanoi - syntynyt kiukusta ja pettymyksestä, kun ei vanhalla tutulla marjapaikalla enää voinutkaan poimia marjoja. Sain häneltä luvan julkaista tuon runon ja tässä se on:

Marjamatka

Oli syksy ja parahin puolukka-aika,

sää oli leuto ja tuuleton aivan.

Minä hyvän puolukkapaikan tiesin,

niin lähdimme matkaan iloisin mielin.

On mukana korit ja ämpärit,

eväät ja kahvitkin tietenkin.

Tie oli pitkä ja mutkainen,

mut sää oli kirkas ja lämpöinen.

Perillä odottaa pettymys,

raiskattu metsä ja hävitys,

jäljellä enää pihkaiset kannot,

maassa kuivuneet risut ja rangot.

Ennen niin kaunis marjainen manner

on nyt kuin sodassa tuhottu tanner.

Ei ole siellä marjoja, sieniä,

ei kotia eläimillä pienillä.

Ei oravat enää kisaile puissa,

ei kuulu lintujen liverrys suista.

Murskatut kasvit, kuivunut sammal,

ihmisen luonnolle tuottamat vammat.

Mikä on ihmisen oikeus,

tuhota luonnon kauneus?

Syy siihen on rahan ahneus!

- protestiruno avohakkuita vastaan, kirjoittanut Ritva Ahlfors noin v. 2010

Jumala, Luoja, antoi ihmiselle tehtävän: "Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta." (1. Moos. 2:10) Mutta jo aikojen alusta asti ihminen on kovin usein epäonnistunut saamassaan tehtävässä. Luonnon riisto ja raiskaus - tehoviljely ja -kalastus, metsien laajat avohakkuut, roskaaminen ja saastuttaminen - on niin laajamittaista, että sen seuraukset ovat väistämättömiä ja näemme niitä pienessä ja suuressa mittakaavassa lähes kaikkialla. Ihme ja kumma, että silti yhä tänäänkin meillä kuitenkin on vielä metsämarjoja ja muita luonnon antimia - tai oikeastaan pitäisi sanoa Jumalan antimia - niin että jopa 60 % suomalaisista kerää marjoja vähintään kerran vuodessa. Ja silti luonnonmarjoista kerätään vain pienen pieni osa, yli  90 % jää metsiin - ei kuitenkaan hukkaan, vaan eläinten ruoaksi ja siementen kautta leviämään uusille alueille.

Raamatussa ei taideta mainita muita marjoja kuin lemmenmarjat (mm. 1.Moos. 30:14-15 Lean ja Raakelin keskustelussa), mutta hedelmistä siellä puhutaan enemmän. Jumala antoi ihmisten alkuperäiseksi ravinnoksi "kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä." (1. Moos. 1:29) Ja Raamatun lopussa kuvataan uutta taivasta ja uutta maata sekä uutta Jerusalemia, jossa kasvaa elämän puu, "joka kantoi kahdettoista hedelmät antaen hedelmänsä joka kuukausi. Puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi." (Ilmestyskirja 22:2) Palataan siis alkuperäiseen Eedenin ruokavalioon!

Raamatussa puhutaan myös hengen hedelmistä - tai itse asiassa hedelmästä: "Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä." (Gal 5:22) Taivaallista superfoodia! Sitä minä haluan saada astiani täyteen - ei vain sen pikkukorin pohjan peittoon, ei vain 10 litran ämpärillisen, vaan paljon enemmän. Ei vain marja-aikaan, ei vain kerran vuodessa, vaan päivittäin, joka hetki, ympäri vuoden. Tähän poimimiseen tarvitsen apua - Pyhän Hengen. Ja Jumala on antelias: niin kuin Hän antaa metsään marjoja yllin kyllin ja ylitse tarpeen, on Hän luvannut antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä pyytävät (Luuk. 11:13). Ja Pyhä Henki tuottaa sitten ihmisessä - minussakin - hengen hedelmää. Minä en voi sitä saada aikaan niin kuin en pysty marjoja metsään kasvattamaan. Se on Jumalan teko.

Tänäkin vuonna poimin  kiitollisin mielin Jumalan antimia luonnosta - mustikoita, vadelmia, puolukoita - ja vähintään yhtä kiitollisena tavoittelen Hengen hedelmää kaikissa sen muodoissa.

"Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani sato parempi kuin parhain hopea." (Sananlaskut 8:19)

Teksti ja kuva mustikoista: Tarja Dejanova

Kuva marjakorista: alueviesti.fi / 23.07.2025