Euroopan ytimessä

Vaimoni Maaritin kanssa meillä on tapana vuosittain matkustaa ulkomaille. Tänä vuonna päämääräksi valikoitui heinäkuinen Belgia, pääosin Brysselin kaupunki. Niinpä heti seurakunnan antoisien kesäjuhlien jälkeen teimme vajaan viikon kestävän ulkomaanmatkan.

Belgiassa, kuten Suomessa, puhutaan useampaa virallista kieltä, ja kun erään päivän matkareitti suuntautui junalla Luxemburgiin, voimme todeta että nyt olemme vierailleet useimmissa Euroopan maissa, joissa monikielisyys on virallista. Kävimme jopa EU-parlamentissa tutustuaksemme tarkemmin Euroopan ponnistuksiin luoda turvaa ja yhtenäisyyttä jäsenvaltioissa. Euroopassa on kovin monenlaisia kulttuureja eri maissa, ja kielet ovat lisähaasteena yhtenäisyyden tavoittelussa, joten mieleeni tuli useamman kerran Raamatusta tuttu kertomus Baabelin tornista. Suomenkielinen Wikipedia tiivistää sen näin:

”Raamatun mukaan ihmiskunta tunsi olevansa yksikielinen ja yksimielinen, ja he halusivat rakentaa tornin maamerkiksi ja tavoittaakseen taivaan. Siksi Jumala sekoitti ihmisten kielet ja ihmiset hajaantuivat ympäri maailmaa. Kertomus on Raamatun selitys ihmisroduista ja ihmiskunnan jakautumisesta eri kansoihin, joilla on omat kielensä.

1. Mooseksen kirjassa, luvussa 11 voimme lukea miten Jumala toimi: ”Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: »Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.» Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.”

Ei tunnu kuitenkaan olevan mahdollista saavuttaa yhtenäisyyttä ihmisvoimin. Suomi ja suomalaiset ovat osa EU:ta, mutta kuitenkin elämme maan tapojen mukaan yrittäen pitää oman maamme edut korkealla tavoitelistalla, direktiivien viidakossa. Eräs tavallinen suomalainen olikin parlamentin näyttelykäytävän heijastusnäyttöön kirjoittanut pyynnön, että Suomi saisi pitää kiinni toimivasta kauppojen kierrätysjärjestelmästä (suunnitelmissa on korvaava järjestelmä, joka pakottaisi Suomen kaupat ja liikkeet investoimaan uusiin automaatteihin taikka nykyisten tekniikkaan kalliilla rahalla). Ja vielä ehkä joku muistaa taannoisen direktiivin kurkkujen käyristä.

Moninaisuus on sen sijaan mielestäni rikkaus ja Jumalan luoma elämää rikastuttava piirre oikeastaan lähes kaikessa. Kävimme Brysselin soitinmuseossa, joka käsittää yli 8000 soitinta vuosisatojen takaa. Tuntui, että vanhat soittimet on keksitty hiukan erilaisina eri puolilla maapalloa johtuen esim. erilaisista puulajeista ja eläimistä, mutta jotain yhtenäistä niissä kuitenkin on. Suomesta oli esillä mm. tuohitorvi 1930-luvulta, ja kuten odottaa sopii, muunmaalaisiin puhallinsoittimiin oli käytetty eri materiaaleja. Kosketinsoitinten näyttelyssä oli esillä mitä luovemmin keksittyjä soittimia. Esillä oli myös vanha ajatus siitä, miten joskus kotona olevien naisten soittotaitoa pidettiin jopa lukutaitoa tärkeämpänä!

Eri maiden vanhemmissa musiikkityyleissä korostuukin maan historia, kieli ja luonnonvarat, myös soitinten rakentelussa ja soundeissa. Mahtaakin taivaassa olla moninkertaisesti erilaisia soittimia käytössä!

Musiikin merkitys yhtenäistävänä voimana on tuttu läpi historian. Melkein voisi sanoa, että sotiakin on voitettu ja kaupunkeja (mm. Vanhan testamentin Jeriko) valloitettu soitinten ja musiikin voimalla. Viime aikoina jalkapallon miesten MM-kisoissa on nähty yhä suurempi osallistujamäärä maita, ja kuinka erilaisia ovatkaan niiden kansallishymnit (ihan kaikissa ei ole edes sanoja)! Ja jotenkin niissä pelaajat ja yleisökin tuntuu virittyvän huipputunnelmaan.

Danielin kirjan tutusta unesta käy kyllä ilmi, että mitkään ihmiskunnan ponnistukset eivät ole tuoneet pysyvää rauhaa, ei ennen eikä nytkään. Jumalan luoma moninaisuus onkin ihmisten syntisyyden takia lähinnä kääntynyt siunauksesta aiheuttamaan harmeja, eripuraisuutta ja vihaa ihmisten ja kansakuntien välille. Niinpä ainoa toivomme onkin mainitun unen lopussa ilmestyvä Jumalan valtakunnan tulo. Siinä yhtenäisyys ja moninaisuus vihdoin saavat elää rinnakkain, ja kaikesta ja kaikessa saamme ylistää Jumalaa kaikesta, mitä hän on luonut ja tehnyt.

Teksti ja kuvat: Boris Källman