blogin syöte

Tšernobylin ydinvoimala räjähti 26.4.1986. Se merkitsi tuhansille paikkakunnan ja ympäristön asukkaille kodin jättämistä. Räjähtäneen ydinvoimalan alueelle jäi satoja koiria. Ihmiset evakuoitiin, mutta lemmikit jäivät oman onnensa nojaan. Siellä ne ovat tänäänkin – tai siis niiden sitkeät jälkeläiset. Johanna Aulén kertoo sarjakuvaromaanissaan Tšernobylin koirat (WSOY 2022) koirien selviytymistarinan ja luonnon uskomattoman sitkeyden. Kirja kuvineen oli lukuelämys. Ihmisen nä

Vaimoni Maaritin kanssa meillä on tapana vuosittain matkustaa ulkomaille. Tänä vuonna päämääräksi valikoitui heinäkuinen Belgia, pääosin Brysselin kaupunki. Niinpä heti seurakunnan antoisien kesäjuhlien jälkeen teimme vajaan viikon kestävän ulkomaanmatkan. Belgiassa, kuten Suomessa, puhutaan useampaa virallista kieltä, ja kun erään päivän matkareitti suuntautui junalla Luxemburgiin, voimme todeta että nyt olemme vierailleet useimmissa Euroopan maissa, joissa monikielisyys on

Viime tiistaina tapasin naapurini pihalla, ja hän sanoi minulle: — Sinähän olet tänään Helsingin Sanomissa! Siellä on kuvasi ja olet esittänyt mielenkiintoisia ajatuksia. Olin hämmentynyt: mitä ihmeellistä olisin voinut sanoa? Löysin lehden, avasin sen – ja siellä keskisivulla oli julkaistu asukkaiden mielipiteitä siitä, miten he näkevät alueensa kehityksen ja mitä alueen rakentamisessa tulisi ottaa huomioon. Ihmisten vastauksia, heidän valokuviaan. Ja silloin muistin: todell

Saman taivaan alla kuin aikoinaan, Samaa kuuta ja aurinkoa nousevaa Katsoivat profeetat, kuninkaat, Raamatun uskon sankarit. Kostunein silmin tähyän tähtiin taivaan suuruutta. Missä olet, Jumalani, kaikkeuden luoja? Näen sinun kättesi jäljet kauneudessa luonnon. Päivällä vihreät Toscanan kukkulat, Viinitarhat taivaanrantaan asti. Pellon reunassa vanhat tammet, Sypressit kohoavat korkeuksiin. Tarhojen välissä kivisiä polkuja. Kulkijana kohotan katsettani kukkulalle ja sanon: "

Olen jo useita vuosia päivittäin rukoillut muutamien henkilöiden puolesta. Joskus hämmästyttää itseänikin, mistä ja miksi sellainen ajatus alunperin nousee, niin että esirukoilemiseen joidenkin henkilöiden kohdalla sitoutuu vaikka lähipiirissäkin on lukemattomia muitakin varmasti tukea tarvitsevia henkilöitä. Mutta yksi ei voi ottaa vastuuta kaikista ja Jumala tietää, kuka ketäkin tarvitsee. Eräs minulle annetuista henkilöistä oli jo menettämässä terveytensä, perheensä, työpa

Nykymaailmassa puhutaan paljon inkluusiosta ja ekskluusiosta – siitä, ketkä hyväksytään mukaan ja ketkä jäävät ulkopuolelle. Ihmisellä on syvä tarve kuulua johonkin. Tarve tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Samalla ihmisillä on kuitenkin myös taipumus rakentaa rajoja: “me” ja “muut”, “sisäpuolella olevat” ja “ulkopuoliset”. Seurakunnissakin voi joskus syntyä näkymätön jako niihin, jotka ovat “sisällä”, ja niihin, jotka ovat “ulkona”. Sisällä ovat ne, jotka tuntevat