Saman taivaan alla

Saman taivaan alla kuin aikoinaan,

Samaa kuuta ja aurinkoa nousevaa

Katsoivat profeetat, kuninkaat,

Raamatun uskon sankarit.

Kostunein silmin tähyän tähtiin taivaan suuruutta.

Missä olet, Jumalani, kaikkeuden luoja?

Näen sinun kättesi jäljet kauneudessa luonnon.

Päivällä vihreät Toscanan kukkulat,

Viinitarhat taivaanrantaan asti.

Pellon reunassa vanhat tammet,

Sypressit kohoavat korkeuksiin.

Tarhojen välissä kivisiä polkuja.

Kulkijana kohotan katsettani kukkulalle ja sanon:

"Missä olet, Jumalani, kaikkeuden luoja?

Ota kädestäni kiinni, pidä oikeassa suunnassa.

Pitkä on matka laaksosta kukkulan laelle,

Polkukin paikoin huomaamaton.

Jos harhaan astun, sulje edessäni tie.

Tielle oikealle ohjaa.”

Illan pimentyessä katson tähtiä ja kuuta,

Samoja, joita aikoinaan sukupolvet menneiden aikojen.

Polvesta polveen kysyy kysymyksen:

Missä olet, Jumala, kaikkeuden luoja?

Kyynelsilmin katson tähtiin, Luojalleni osoitan rukouksen:

Sinua odotan, Herrani!

Odotan ja valvon.

Lämpimän yön tuulenvire

Kasvojani koskettaa

Kuin Isä taivaan

Kädellä, jota en näe.

Puhetta ilman sanoja

Suoraan sydämeen.

Yhtä tyhjä olen kuin pimeys ympärilläni.

En näe!

En osaa!

Olen kuin taittunut viiniköynnös,

Kituen kasvan,

Satoa en osaa tuottaa.

Itseni ojennan Luojani käsiin.

Henkesi anna,

Tee sinä kauttani,

Runsaasti tuota hedelmää,

Taivaan satoa.

Kiitos, että olet, Jumalani,

Aivan vierelläni

Koko matkani.

Olet jokaisessa risteyksessä,

Tien kapeissa kohdissa.

Olet siellä, missä olen,

Vaikka itse en tietäisi missä.

Enää en kysy: "Missä olet, Jumalani, kaikkeuden luoja?"

Koska tiedän sen:

Täytät minun sydämen!

Teksti ja kuvat: Sami Salmela