Kaksi rukousta

Rukous on tapa seurustella Jumalan kanssa. Kun ojentaudut Jumalan puoleen, olet avannut yhteyden Luojaasi. Jumala voi vastata rukouksiin nopeasti ja yllättävilläkin tavoilla. Tavoilla, joita et osannut edes odottaa. Ehkä et edes pyytänyt mitään - siinä hetkessä kuitenkin ymmärrät, että Jumala vaikutti elämääsi erikoisella tavalla.

Olen puhunut avoimesti ja todistanut pyrkimyksestäni polvistua rukoilemaan aamulla, puolen päivän aikaan ja illalla viimeiseksi. Omassa voimassani tähän pyrkimykseeni en pystyisi. Siksi aamun rukouksessani usein totean, että Jumala lähettäisi pyhät enkelit ohjaamaan minut rukoukseen ja muistuttaisi, että sopivan hetken tullen ottaisin tämän pienen hetken Jumalalle antautumiseen. Voin todistaa, että niin on monesti myös tapahtunut.

Elokuun puolessa välissä kävelen kohti pihan reunassa seisovaa asuntoautoa käydäkseni hakemassa sieltä edellisestä reissusta jääneitä asioita. Auton keskiosassa olevasta keittiöstä kerään sinne jääneet tavarat, kunnes mieleeni tulee ajatus, että nyt olisi hyvä hetki polvistua rukoukseen, olihan suurin piirtein keskipäivä.

Olen monesti ennenkin polvistunut auton takaosassa olevalle portaalle nojaten kyynärpäillä sänkyä vasten. Kuuntelin tuota ajatusta ja polvistuin portaalle. Ehdin sanomaan muutaman sanan, kun nojauduin patjaa vasten. Säpsähdin, kun huomasin, että sänky oli aivan märkä.

Nostin vettyneet patjat ulos. Palasin autoon tutkimaan puurungon vahingot. Huomasin, että kattoikkuna oli vuotanut patjojen päälle, mutta vahinko oli sattunut niin hiljattain, että puuosat olivat vielä täysin hyvässä kunnossa. Ainoastaan patjat olivat märät.

Ymmärsin tilanteen ihmeellisyyden ja rukoukseni muuttui kiitosrukoukseksi. Ilman tuota rukoushetkeä olisi voinut mennä useampi viikko käymättä asuntoautossa ja vahingot olisivat olleet merkittäviä, jopa homevaurion vaara.

Kattoikkuna on nyt korjattu huollossa, jossa todettiin siinä olleen tehdasperäinen asennusvirhe.

Toinen rukous ei ole oma kokemukseni vaan hyvän ystäväni. Sapattina 6.9. hän meni iltapäivällä kirkon jälkeen metsään kävelemään jatkaakseen hartautta, olemalla luonnossa rukouksen hengessä. Luonto jo itsessään puhuu meidän Luojastamme.

Pitkästä aikaa aurinko paistaa lämpimästi ja lämpö on noussut kahteenkymmeneen asteeseen. Vielä ei ole ruskan aika, vain tummia mustuneita lehtiä on pudonnut maahan. Lähestyvä syksy on jo aistittavissa, mutta tänään, sapattina on kesäinen päivä. Vaihtelevassa maastossa kallioisen mäen päällä, jostain syystä polvistuin maahan - ystäväni kertoi jatkaen: Yllätyksekseni huomasin ympärilläni runsaasti mustatorvisieniä. Aivan kuin toinen näköala olisi avautunut eteeni. Ilman polvistumista maahan nuo mustat sienet eivät olisi osuneet silmiini mustuneiden lehtien seasta, olisin kävellyt niiden ohitse. Kiitollisena keräsin sienet.

Rukous avaa meidän silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan. Jumala pääsee vaikuttamaan meidän elämäämme tahtomisen ja tekemisen. Nämä kokemukset ovat rohkaisuksi kaikkiin elämän osa-alueisiin ja tilanteisiin. Kun aloitat jonkin projektin tai tehtävän tai kun tuntuu, että ei tästä tule mitään tai kun polvistut rukoukseen ihan tavan vuoksi, ojentautuaksesi Jumalan puoleen. Vastaus voi olla aivan edessäsi, rukouksen päässä, yllättävälläkin tavalla.

1. Tess. 5:17-18

  Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.

Teksti ja kuva: Sami Salmela