Kun hyöty ei ole mitta

Sain tällä viikolla tietää, että hyvä tuttavani, 52-vuotias Gennadi, kuoli vaikeiden sairauskuukausien jälkeen.

Toimimme 1990-luvun lopulla samalla alueella ja samassa seurakunnassa Adventtikirkossa. Vaikka meillä olikin melko iso ikäero, Gennadin kanssa oli aina mukava ja ilo järjestää kirkon toimintaa, erityisesti nuorten kanssa. Hänestä tulikin piirikunnan nuorten johtaja. Sen ohella hän opiskeli pastoriksi ja teki hyvän pastorin uran – ensin Venäjällä ja sen jälkeen myös USA:ssa, minne hän muutti vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.

Kun kuuntelin netin kautta Gennadin muistojuhlan puheita, mietin, kuinka erilaiset nämä muistojuhlat olivat verrattuna maailman kuuluisuuksien juhliin. Ja kuinka paljon yhden pastorin elämä voi vaikuttaa monien ihmisten elämään. Ensisijaisesti hänen omassa perheessään: tyttäret ovat uskossa ja aktiivisia johtajia. Toinen heistä opiskelee pastoriksi ja sanoi jatkavansa työtä, jota isä teki.

Kuinka vahvoja toivon sanoja kuultiinkaan siellä, vaikka silmissä oli kyyneleitä!

Ajattelin itseäni. Miksi niin mahtava ja nuori pastori on nyt poissa, mutta minä olen vielä elossa? Hänestä olisi paljon enemmän hyötyä Jumalan valtakunnalle.

Sitten tuli mieleen, että Jumalan valtakunnassa hyöty ei ole mitta.

Mikä sitten on? Onko olemassa mittaa, jonka perusteella tehdään päätös siitä, kuinka kauan saan elää tässä maailmassa? Onko pituudella väliä? Vai elämän laadulla?

Raamattu ohjaa meitä keskittymään ei elämän pituuteen, vaan sen tarkoitukseen. Opinko rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäistäni?

Gennadista todella monet sanoivat juuri sen, kuinka hän osasi suurella rakkaudella johtaa, opettaa, kasvattaa ja rakastaa. Jumalan kanssa elämä ei ole suorittamista – se on seikkailu, jossa on paljon iloa, huumoria ja rakkautta, vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta .

Kun ajattelen kaikkia ihmisiä, joita olen elämässäni tavannut, tunnen itseni niin siunatuksi. Niin paljon ainutlaatuisia, mahtavia persoonia – ja jokainen heistä on ollut siunaus minun elämäni polulla.

Kuinka mahtavaa onkaan tavata kaikki uudelleen Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä! Silloin taas nuorena, terveenä – ja tärkeintä: ilman syntiä.

Siksi Jeesukseen uskoville loppu ei ole pelottava:

"Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa,

hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta.

Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois.

Mutta rauhan aika tulee.

Ne, joiden tie on suora, saavat levon."

(Jes. 57:1-2)

Teksti ja kuva: Liia Kaitanen