Mitä jos Jumalaa ei olisikaan?
- lohja1
- 5 päivää sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Mitä jos -kysymykset ovat toisaalta kiehtovia, toisaalta panevat ajattelemaan.
En muista miettineeni ”Mitä jos Jumalaa ei olisikaan” -kysymystä. Onhan se hyvin inhimillinen ja ymmärrettävä, itse asiassa kysymys, jonka äärelle moni vahvakin uskovainen on joskus pysähtynyt. Kysymyksen taustalla voi olla tarve olla rehellinen itseään kohtaan, halu ymmärtää syvemmin uskon perusteita tai pohtia kärsimyksen ongelmaa.
Luulen, ettei Jumala pelkää, kun luotu miettii: ”Entä jos Sinua ei olekaan?" Hän on kuullut kysymyksen varmaan tuhansia kertoja.
Mutta mitä siitä seuraa, jos oletamme, ettei Jumalaa olisikaan?
Emme tietäisi alkuperäämme. Ei olisi kertomusta kuka olen, miksi olen täällä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koko elämä olisi kuin sumussa etenemistä.
Ei olisi käsitystä, miksi maailma on sellainen kuin se on.
Ei olisi kertomusta siitä, että Jumala astui alas ihmisen tasolle, jakoi kärsimyksen, nälän, tuskan ja kuoleman.
Ei olisi seurakuntaa, ei evankeliumia Jeesuksesta, ei lähetyskäskyä.
Ilman Jeesuksen ristiä puuttuisi sovituksen sanoma ja kokemus, jossa ihminen saa jättää syyllisyytensä toisen kannettavaksi.
Ilman ristiä anteeksisaaminen olisi vain toive.
Ylösnousemustoivo puuttuisi ja kuolema olisi lopullinen.
Ilman Jumalaa ei olisi Raamatun ilosanomaa, apostoleita ja seurakunnan lähetyskutsua elää Kristuksen ruumiina, rakastaa ja huolehtia kaikista.
Jos Jumalaa ei olisi, emme tietäisi, millainen hän on. Nyt Jeesus tuli näyttämään hänet kohtelemalla ihmisiä lempeydellä, koskettamalla ja parantamalla, nostamalla syrjäänjätetyt ja näyttämään, miten vihollisiin tulee suhtautua antamalla anteeksi.
Jos Jumalaa ei olisi, meiltä puuttuisi esimerkki, miten elää.
Saako epäillä Jumalan olemassaoloa? Saa.
Epäily ei kumoa uskoa. Raamatussa epäileminen ei ole uskon vastakohta, vaan osa uskoa.
”Minä uskon – auta minua epäuskossani!” (Mark. 9:24) Näin huudahti sairaan pojan isä.
Huomaamme, että usko elää epäilysten keskellä kysyen vastauksia.
Kysymys Jumalan olemassaolosta on perimmältään suhdekysymys.
Käännetään otsikko myönteiseksi:
”Mitä jos Jumala on?”
Silloin toivo, tarkoitus ja rakkaus saavat uuden syvyyden. Kristinuskon väite ei ole ainoastaan ”Jumala on”, vaan että Jumala on tullut meitä lähelle Kristuksessa.
”Jos Jumala on” – elämämme ei ole sattumanvaraista, sillä sen alkuperä on Jumalassa. Elämällä on tarkoitus riippumatta, miten tunnemme.
Elämämme on Jumalan johdatuksen kudelma.
Ja vielä: meitä rakastetaan ehdoitta – jo ennen kuin teemme yhtään mitään.
Jos Jumala on, Hän kyllä löytää tien ihmisen luo: sanan, rukouksen, toisten ihmisten ja oman hiljaisen sisäisen kokemuksen kautta.
Tämä tuo iloa ja rauhaa näinä epävarmoina maailmanaikoina.
Ole siunattu.
Teksti ja kuva: Jorma Katainen
On niin hyvin sanottu, kiitos Jorma!