Naiset, lapset ja turvallisuuden kaipuu

Mannerheimin ratsastajapatsaan läheisyyteen, Kiasman kahvilaterassin edustalle Helsingissä, on sijoitettu Women & Children -veistos - yksitoista pronssista naista ja lasta, joiden silmistä virtaa vesi kuin kova itku. Teoksen nimi viittaa vanhaan periaatteeseen ”naiset ja lapset ensin”, jonka mukaan kaikkein haavoittuvimmat pyritään vaaran hetkellä pelastamaan ensimmäisinä.

Käydessäni katsomassa teosta mieleeni nousi kysymys turvallisuudesta ja tasa-arvosta. Kuvassa veistoksen taustalla näkyy Eduskuntatalo. Se toi mieleeni  yhden kansanedustajan herättämän keskustelun ajatuksen, että jokaisen – erityisesti tyttöjen ja naisten – pitäisi voida liikkua vapaasti ilman pelkoa vuorokauden ajasta riippumatta. Ajatus siitä, että naisten pitäisi pysyä kotona iltaisin tai öisin turvallisuussyistä, tuntuu monista tasa-arvon vastaiselta. Julkisessa keskustelussa korostetaan, että yhteiskunnan tehtävä on taata kaikille turvallinen ympäristö.

Kun kuulin tästä keskustelusta, mieleeni tuli muisto ajalta, jolloin muutin Suomeen vuonna 2000. Yksi hämmästyttävimmistä asioista silloin minulle oli juuri se, että Helsingissä pystyi kävelemään keskustassa turvallisesti jopa keskellä yötä. Se tuntui uskomattomalta. Ja niin todella oli.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Väkivalta ja turvattomuus ovat lisääntyneet erityisesti suurissa kaupungeissa. 

Turvallisuuden heikkenemiseen vaikuttavat monet syyt: päihteet, jengiytyminen, syrjäytyminen, sosiaalinen eriarvoisuus sekä myös sellainen maahanmuutto, jossa kulttuurierot suhtautumisessa naisiin voivat aiheuttaa jännitteitä. Näistä asioista keskustellaan paljon.

Pastorina haluan kuitenkin nostaa esiin vielä yhden syvemmän syyn: Jeesuksen unohtaminen ja Hänen auktoriteettinsa sivuuttaminen.

Juuri Jeesus toi maailmaan todellisen tasa-arvon, ja vielä aikana, jolloin lasten elämällä ei ollut lainkaan arvoa ja naisilla oli hyvin vähän oikeuksia, jos oli ollenkaan. Mutta Jeesuksen lähellä naiset saivat arvon ja kunnioituksen, lapset turvan ja hyväksynnän. Hän kohtasi jokaisen ihmisen Jumalan kuvana.

Kun miehet ja naiset seurasivat Jeesuksen esimerkkiä Pyhän Hengen johdatuksessa, syntyi yhteisöjä, joissa ihmisarvo ei perustunut sukupuoleen, asemaan tai kansallisuuteen. Apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä 3:26–28:

“Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”

Niin kauan kuin kristityt todella seurasivat Jeesusta, he toivat yhteiskuntaan turvallisuutta, armoa ja oikeudenmukaisuutta.

Historiassa on nähty myös voimakkaita hengellisiä herätyksiä, jotka ovat muuttaneet  kokonaisia yhteiskuntia, kun ihmiset ovat kääntyneet Jeesuksen puoleen. Esimerkiksi vuosien 1904–1905 herätys Etelä-Walesissa vaikutti niin voimakkaasti ihmisten elämään, että rikollisuus väheni huomattavasti ja jopa poliisien työn sanottiin vähentyneen.

Minä tarkoitan ei vain kristillisiä arvoja tai uskonnollisia perinteitä. Tarkoitan Jeesusta Kristusta itseään. Hän yksin voi todella muuttaa ihmisen sydämen. Hänellä on voima antaa ihmiselle se, mitä tämä syvimmin tarvitsee: rakkaus, puhtaus, rauha ja kyky kunnioittaa toista ihmistä.

Ilmestyskirjassa 21:4 sanotaan:

“Ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”

Jeesus ei halua, että naiset, lapset tai miehet elävät pelossa ja kyyneleet silmissä. Hän haluaa antaa ihmisille turvallisuuden, rauhan ja ilon.

Siksi rukoilen, että Suomen kansa löytäisi uudelleen Jeesuksen — todellisen tasa-arvon, ihmisarvon ja turvallisuuden lähteen. Ja rukoilen myös niiden puolesta, jotka kärsivät sotien ja muiden vaikeuksien keskellä. Tule, Jeesus, ja siunaa meitä!

Teksti ja kuva: Liia Kaitanen