Psalmi 23

Se alkoi nipistelynä alavatsassa. Ajomatkan aikana mietin, onko kyse naistenvaivoista - oliko nyt kuukautisten aika? – lomalla kun ajantaju oli vähän hukassa. Ajelimme Bulgariassa Mustanmeren rannikolta takaisin mieheni kotikaupunkiin Ruseen. Kipu ei mennyt ohi, se voimistui ja yleinen paha olo jatkui. Anopin kotona pohdimme yhdessä, minkä vatsataudin olin saanut. Yö oli uneton, sitten nousi kuume. Odotin helpotusta ja välillä kipu lupailevasti hellittikin, mutta seuraavan päivän horkkakohtauksen jälkeen ymmärsimme, että on pakko hakeutua lääkäriin.

”Vatsavaivoja valittava nainen on yleislääkärille aina ongelma” totesi minua tutkinut lääkäri. Verikokeista selvisi, että jotain on pahasti pielessä. Toinenkaan lääkäri ei löytänyt selitystä vatsakivuille ja korkeille tulehdusarvoille. Olin jo kovin voimaton. Gynekologin tutkimuksen jälkeen sanoin epätoivoisena, että haluan matkustaa hoitoon koti-Suomeen. Muuten niin ystävällinen lääkäri totesi hyvin tiukkaan: ”Ei! Et ole matkustuskunnossa, toimenpiteet pitää tehdä täällä ja mahdollisimman pian.” Vielä piti päättää, saanko ulkomaalaisena hoitoa yksityissairaalassa vai julkisella puolella. Lopulta olin Aluesairaalan päivystyksessä. Kun johtava kirurgi astui huoneeseen ja istahti viereeni, tunsin ihmeellistä rauhaa. Tiesin jostain kumman syystä, että tuon isällisen, kookkaan miehen käsiin voin luottaa. Hänkään ei tiennyt, mitä sisältäni löydetään, mutta pikaisesti minut valmisteltiin leikkausta varten. 

Kun heräsin nukutuksesta, olin kiitollinen: minä olen elossa! Tavoittelin mielessäni jotakin Raamatun tekstiä. Ainoa, mitä muistin, oli ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” - mutta miten se tähän tilanteeseen sopii? Muutakaan tekstiä ei mieleen tullut… Makasin alastomana lakanan alla teho-osastolla, erilaisia letkuja ja laitteita kehossani kiinni, alavatsa avattuna - toki myös kiinni ommeltuna - kuinka niin ”mitään ei puutu”? 

Tajusin, että kun minulla on Jeesus pelastajana, minulta ei tosiaan puutu mitään! Jopa nyt, kun makaan avuttomana ja karsittuna, riittää se, että uskon ja luotan Jumalaan. Elämäni on rakastavan Isän ja Vapahtajan käsissä ja siinä on kaikki, mitä tarvitsen.

En vieläkään tiennyt, mistä oli kyse. Jonkin ajan kuluttua lääkärit ja hoitajat tulivat luokseni ja sain kuulla, että minulla oli ”totalen peritonit”. Sekä bulgarian kielen että lääketieteen sanaston tuntemukseni rajat tulivat vastaan – en ymmärtänyt, mitä tuo diagnoosi tarkoitti. Mutta sen ymmärsin, kun lääkäri sanoi: ”Jos olisit tullut vähänkin myöhemmin, voi olla, että emme olisi enää voineet auttaa…”. Kiitos Jeesus – olit nyt kahdesti pelastanut minut!

Sairaalassa koin niin Jumalan kuin henkilökunnankin huolenpitoa ja diagnoosikin alkoi minulle avautua: tulehtunut umpilisäke oli päässyt puhkeamaan ja muutaman päivän sisällä aiheuttanut laajan ja vakavan vatsakalvontulehduksen. Jumalan huolenpidosta minua muistutti koko ajan mieheni sairaalaan yöpaidaksi tuoma t-paita, jossa oli teksti "Isän kämmenellä". Sairaalahoidon jälkeen toipuminen jatkui vielä ystävättären kotona – muu perhe oli anopin luona ja pieni asunto olisi ollut turhan levoton paikka minulle –  kunnes olin siinä kunnossa, että sain luvan lentää Suomeen. Fyysisenä muistona on iso arpi alavatsassa, mielessä muistoja on enemmänkin.

Tämän tapahtuman yhteydessä tajusin, kuinka tärkeää ja ihanaa on luottaa Jumalaan. Sain kokea ihmeellistä rauhaa niin leikkauspöydällä kuin myös sen jälkeen. Samalla havahduin siihen, että en todellakaan osaa raamatuntekstejä ulkoa. Muistan joidenkin tekstien pääajatuksen sekä jakeiden osia, ja toki nekin toimivat rukouksessa ja hartaudessa. Jumala mm. muistutti minua huolenpidostaan lähettämällä pikkulinnun sairaalahuoneen ikkunalle, mikä toi mieleeni sen kohdan Raamatusta, jossa puhutaan siitä, kuinka Jumala huolehtii taivaan linnuista, kuinka paljon enemmin sitten meistä lapsistaan. Mutta miten hienoa olisi osata jakeita ulkoa!

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin siitä, kuinka Jumala ihmeellisellä tavalla on auttanut minua tänä kesänä opettelemaan ja ihan oikeasti oppimaan ulkoa jakeita Raamatusta. Muistan jo useita yhden tai kahden jakeen mittaisia tekstejä sekä lisäksi sen, missä Raamatun paikassa se on – kirja, luku ja jae. Tämä on tuottanut minulle suurta iloa ja kiitollisuutta.

Muistellessani tuota vuosien takaista sairaalakokemusta päätin kokeilla, voisinko oppia ulkoa koko psalmin 23. Siinä on kuusi jaetta, eli selvästi enemmän kuin muissa tähän asti mieleeni painamissani teksteissä. Toki teksti on pitkälti niin tuttua, että tavallaan sen jo osasin – mutta en kuitenkaan sana sanalta. Lisäksi ongelmallista on se, että muistissani menevät sekaisin eri käännösten hieman erilaiset sanavalinnat. Johdattaako paimen minut vihreille niityille vai viheriäisille niityille? Vaellanko minä kuoleman varjon laaksossa vai kuljenko minä pimeässä laaksossa? Päätin opetella psalmin vuoden 1992 käännöksen mukaan.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Jae jakeelta aloin painaa mieleeni tekstiä, joka on tuttuudestaan huolimatta aina niin koskettava ja siunaava.

Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä.

Toistin jakeita sekä ääneen että mielessäni,

Hän virvoittaa minun sieluni,

hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

kirjoitin muistikirjaani:

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa

sillä sinä olet minun kanssani,

sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

- ja opinkin koko psalmin melko pian ulkoa!

Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,

  ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Eihän se ollut niin vaikeaa! Toki vieläkin välillä sanat menevät sekaisin tai jotakin unohtuu… Ihmettelen nyt, miksi en aikaisemmin ole ryhtynyt painamaan Jumalan sanaa mieleeni tällä tavalla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että suurin vaikeus on valita tekstit tai jakeet aina joka viikolle, kun Raamatussa on niin paljon hyviä jakeita. Tavoitteenihan on oppia vähintään yksi jae joka viikko. Seuraavaksi haluan keskittyä lohduttaviin ja uskoa vahvistaviin teksteihin – jos vaikka taas joudun sairasvuoteella etsimään muistista apua ja lohtua vaikeaan tilanteeseen.

Kiitän Herraa siitä, että saan olla kahdesti pelastettu – ensiksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ikuisesta kuolemasta vapautettu, ja toiseksi ajoissa saamani riittävän hoidon kautta liian aikaisesta ajallisesta kuolemasta pelastettu. Silkkaa armoa molemmat!

Kiitän Herraa siitä, että Jumalan sana on Raamatussa meille talletettuna, se on Isän elävää puhetta lapsilleen, rakkauskirje kaikille, jotka sen haluavat ottaa vastaan. Ja saan sitä vapaasti lukea ja opetella. Jumalan armoa sekin!

Mitä Raamatun jakeita ja tekstejä sinä suosittelisit minulle ulkoa opeteltavaksi?

PS Kirjoita ehdotuksesi kommenttikenttään. Sitä varten sinun pitää rekisteröityä, mutta se on nopeaa ja ilmaista :) Jos haluat osoittaa, että tykkäät jostakin blogikirjoituksesta, klikkaa tekstin alapuolella olevaa sydämen kuvaa - se toimii ilman rekisteröitymistä.

Teksti: Tarja Dejanova

Kuvat: Dejanovien kotialbumi ja Tarja Dejanova